IRC-Galleria

Elämässä on aina hetkiä, ku joku asia mikä ei koskaan ois pitänyt muuttua, muuttuu silti. Eka et ees halua tajuta sitä, tai tajuut muttet ajattele. Annat vaa arvokkaan ajan kulua ja sit ku se viimein loppuu... No sit se sattuu....
Sä lähet rakas ja joo mä tahtosin olla sun tukena, mut tosiasia on se et tää tuntuu nii paskalta, et on vaikeeta pitää ees ittensä kasas. Voin kuvitella vaa miltä tää susta tuntuu... Mä ja Veera jäädän tänne kahestaa, meillä on toisemme iha lähellä ja niinhän me ollaa sunki lähel aina, ku voit soittaa aina ku tahot, mut kyl sä tajuut mitä tarkotan...
Eihän nää oo ees hyvästit, nää on vaa näkemii, mut en taho sanoo ees sitä....

Mä tiedän, että sä pärjäät, mut mä myös tiedän miten paljosta joudut luopumaa.
Ole just tollanen, juuri sopivan sopiva ja muista et tääl on aina ihmisii jotka rakastaa sua.
Sä et koskaa voi tehä semmosta asiaa, et nii suurta virhettä, ettetkö sä vois aina soittaa mulle.
Jos mä joskus teen jtn iha hirveetä, etkä voi sen takia sietää mua nii lyö tai iha mitä vaa, mut älä sydämeen koska sä oot siellä... Onneks mulle jää Veera viel Koskelle, onneks koska muuten en jaksais....

Ja sä tuut käymään täällä, etkä sä oo viel ees lähteny...

Mä kirjotin tän koska en taho enää antaa ajan kulua ilman et sanon sulle tän kaiken.

Kyyneleet tulee silmiin ja mä lyön nyt tähän pisteen.