Eilen kuulin uutisen mitä on vieläkin vaikea uskoa todeksi. Rakas serkkuni oli tappanut itsensä 7.5 su. Oli juuri viisi päivää sitten täyttänyt 23v. Olin vain pari tuntia ennen tapahtumaa nähnyt hänet elossa ja sopinut terassille menosta tällä viikolla...
Ei voi muuta kuin itkeä ja nauraa... Hyvä jätkä lähti täältä liian pian; liian julmalla tavalla. Pienen pieni syyllisyys nousee pintaan kun serkku minulle la iltana soitti ja olisi halunnut lähteä kaljalle mutta minulla oli muuta tekemistä.. Olen viettänyt hänen pikkuveljensä, toisen rakkaan serkkuni (21v) kanssa nyt tiiviisti aikaa yhdessä ja puhunut asiasta. Olemme molemmat sitä mieltä, että tapahtumaa ei olisi voinut estää.. ja emme voi kun toivoa, että hänellä on nyt hyvä olla.
Kunnioitin ja kunnioitan vieläkin serkkuani suuresti. Hän antoi minulle monta kertaa hyvät elämän neuvot ja jaksoi kuunnella. Hän ei ikinä tehnyt kenellekään mitään pahaa ja auttoi kavereitansa aina kun heillä oli vaikeaa. Harmi, ettei hän itse noudattanut neuvojaan, eikä hakenut apua ajoissa. Hän halusi aina selviytyä yksin. jäärä mikä jäärä.
Onneksi hän sai kokea paljon hyvää ja hauskaa. Matkusteli paljon ja harrasti extreme lajeja. Eli hyvinä aikoinaan kuin viimeistä päivää ja nautti elämästä. Olen siitä onnellinen, ettei hän ollut koko elämäänsä onneton.
Sain onneksi tuntea hänet 22 vuotta johon mahtuu paljon hyviä ja kauniita muistoja.
Hakekaa ihmiset ajoissa apua jos on niin paha olla. Ei tässä maailmassa ole pakko pärjätä yksin.
"Jos huomista ei tulekaan, kadut katkerasti, että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä, viimeisen halauksen halaamatta,
että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen,
joka osoittautui läheisesi viimeiseksi."