Tää Pinkit Bokserit on vaan niin sairas ficci. :DD
"Molemmat käänsivät päänsä ovelle, joka oli sepposen selällään. Kauhukseen ja järkytyksekseen he huomasivat oven avaajan. Kalkaros makasi maassa ketarat pystyssä pyörtyneenä järkytyksestä.
"Professori?!"
"Mitä meidän pitäisi tehdä?"
"Ainakin sinun tulisi opetella lukitsemaan ovi!"
"Minun? Sinähän se tulit viimeisenä siitä sisälle!"
"No hyvä on, meidän molempien tulisi opetella sulkemaan se."
"Shh! Hän taitaa virota."
"Pitäisikö juosta pois vielä niin kauan kuin pystyy?"
"Emme me voi häntä tähän jättää, hän tappaisi minut!"
"No minusta jotenkin vaikuttaa, että se voisi hyvinkin olla edessä, vaikka jäisimmekin tähän."
"Äh! Pää kiinni Potter."
Kalkaros avasi hitaasti silmänsä, jotka vielä sumeina näyttivät kaksi hänen yllensä kumartunutta hahmoa, jotka kuiskuttelivat keskenään kiivaasti. Kuvan selkiytyessä hän erotti Draco Malfoyn ja Harry Potterin. Muisto hänen pyörtymisensä syystä palasi takaisin Kalkaroksen verkkokalvoilleen, saaden hänet karjahtamaan. Harry ja Draco, jotka olivat olleet ihan professorissa kiinni, säpsähtivät pelästyneenä taaksepäin.
"Draco… Potter... jos isäsi tietäisi... en arvannut… 10 pistettä Luihuiselta...15 Rohkelikolta", Kalkaros takelteli järkytyksen-, tuohtumuksen- ja raivonsekaisin sanoin. "Kuinka tyhmä hän oikein on?" Harry mumisi suupielestään Dracolle, joka oli muuttunut ihan vitivalkoiseksi. "Saatan olla mielestäsi tyhmä, mutta kuuloni on erinomainen, Potter." Kalkaros suoristautui ja hänen silmänsä muuttuivat viiruiksi. "Toiset 15 pistettä pois Rohkelikolta. Draco, ole hyvä ja seuraa minua", hän komensi ja kääntyi lähteäkseen. Draco katsoi pelästyneenä Harrya ja lähti seuraamaan tuvanjohtajaansa yhä vitivalkoisena."
----
" "Harry!" Draco juoksi käytävää pitkin hymyillen vähäisesti. "Selvisithän sinä hengissä", Harry hymyili takaisin. "No ihme kyllä", Draco läähätti. "Hän piti minulle puolen tunnin saarnan jostain asennoista ja paikoista, jota en oikein... Harry, mikä sinulle tuli, miksi sinä naurat? Ei se ole hauskaa!" "Anteeksi!" Harry hekotti. "Ei, ei olekaan jatka vain." "Hän käski antaa sinulle tämän." Draco ojensi Harrylle lapun. ”Minullakin on omani”, Draco sanoi myrtyneenä. Ilmeisesti tämä oli ensimmäinen kerta, kun Draco oli joutunut tuvanjohtajansa puhutteluun ja saanut jotain tehtäviä vielä kaupan päälle.
"Voi tuska!" Harry huudahti, sillä hän huomasi lapussa lukevan: Viiden jalan mittainen esitelmä lukitusloitsusta ja siitä, miksi sängyt ja omat tuvat on olemassa maanantaiksi. Harryn suu nyki hieman kun hän yritti olla nauramatta. "Tästä esseestä tuleekin mielenkiintoinen", hän myhäili Dracon tuhahdellessa vieressä. "
---
Siis oikeesti, nää kohdat oli jotain tyhmintä ja parasta ikinä! :DD Hajosin niin pahasti.