Aww. Loistava ficci. Kerrankin jotain laadukasta löysin. Ah, niin ihana. H/D vaan on niin ihanaa. <3 Ja tykästyin vielä enemmän Blaiseen, kun se oli tossa ficissä niin kiltti ja kiva. <3 Aww.
"Tunne ei ollut epämiellyttävä. Harryn huulet olivat pehmeät ja lämpimät, ja ne koskettivat hänen omiaan vain hyvin kevyesti, kuin lupaa pyytäen. Pansy ei koskaan ollut niin hienovarainen, vaan oletti, että olipa aika mikä tahansa, Draco taatusti tahtoi syödä hänen kielensä. Draco hymähti hiukan ajatukselleen ja vastasi suudelmaan pitäen sen kuitenkin vielä kevyenä. Tilanne vaati hiukan totuttelua."
Aww.
"Hän vilkaisi Harryyn, joka oli punastunut. Ei tosiaan ollut vaikea päätellä, mitä he olivat tehneet, sen verran syödyiltä heidän kummankin kaulat näyttivät. Jos he olisivat olleet tappelemassa, he tuskin olisivat yrittäneet vahingoittaa toisiaan sillä tavalla."
:DD
"Blaise hymyili. Hänellä oli yllättävän kiero hymy, jonka nähdessään muisti aina, että hänkin oli luihuinen. ”Ehkäpä olin hitusen… utelias… ja ikään kuin suostuttelin hänet näyttämään, mistä oli kyse.”
Draco huomasi vasta nyt, että Blaisen poskessa oli pitkien kynsien vetämiä naarmuja. Pansy oli pannut vastaan. ”No?” Tämä ei luvannut hyvää, ei varmasti. Hänen vierellään Harry liikahti levottomasti."
" ”Nyt juostaan!” Harry huusi väistettyään ensimmäisen vihreänä juovana lennähtäneen loitsun. Hän tarrasti Dracoa käsivarresta ja kiskoi tätä perässään kohti ulko-ovea. Blaise kokeili kerran naarmuista poskeaan ja teki päätöksen sännätä Dracon ja Harryn perään. "
" ”Kylläpä hän jaksaa roikkua”, Draco kuiskasi.
”Taitaa rakastaa sinua”, Harry kuiskasi takaisin.
”Oletko mustasukkainen?”
”Totta kai.” He suutelivat.
”Ette viitsisi”, Blaise sihahti."
Blaise on niin huvittava tässä ficissä. <3