IRC-Galleria

Huomen ruissii, feat Sara<33<pusu>

Naantalin ammattiopisto sosiaali- ja terveysala
Here I come;D

Tahtoisin ymmärtää,
mutten osaa,
en vain pysty käsittämään,
mut ehkei mun tarvikkaa.

En ymmärrä,
miks kaikki päättyy aina kyyneliin,
mietin vaan sitä kaikkea mennyttä,
sitä mulla ikävä on,
täl hetkel kaikki tuntuu vaikeelt,
tuntuu silt ettei enää vaa jaksa,
haluisin vaa palata ajas taakse päin,
haluisin taas olla onnellinen,
luulin et tää kaikki olis helpottunu
ajan kans,
mut niin ei käyny,
tää vieläkin yhtä vaikeet on.

Ekan kerran kun juttelin sinulle. - Ihastuin.
Ekan kerran kun satutit minua.- Ihastuin enemmän.
Ekan kerran kun kerroit kaipaavasi. - Rakastuin.
Ekan kerran kun kosketin sinua. - Halusin olla siinä aina.
Ekan kerran kun katsoin silmiisi. - Hukuin.
Ekan kerran kun lähdin/sinä lähdit. - Jäin kaipaamaan.

Mikä ongelma ihmisil on?
miks niitten tarvii puuttuu toisten elämään,
eiks jokase ihmise elämä oo jokase ihmise oma asia?
miks tarvii toisen elämään puuttuu ja pätee,
jokane elää elämänsä mite haluu,
ja se ei sit taas sinänsä kuulu muil et miten.
miks ihmiset puukottaa selkää minkä kerkee?
ei näköjää voi enää melkee kehenkää luottaa.

juu hyvi alko taas tääki vuos..
toivottavast menee paremmi tää loppu vuos:DD

Huomenna kaikki voi olla toisin.. Huomenna et ehkä näe ihmistä, josta oikeasti
välitit.. Tai ehkä ihmiset, jotka sinusta oikeasti välittivät, eivät näe sinua..
Koskaan ei voi tietää.. Ei koskaan..

Miltä tuntuisi painaa joka yö pää tyynyyn tietäen ettet koskaan ehtinyt pyytää
häneltä anteeksi, etkä koskaan sanonut hänelle kuinka paljon hänestä välität?
Miltä tuntuisi itkeä itsensä uneen hänen kuva mielessäsi, toivoen, että saisit
hänet edes hetkeksi takaisin, jotta voisit halata häntä, kertoa hänelle kuinka
tärkeä hän on ja pyytää anteeksi sitä, että olet joskus sanonut hänelle pahasti.
Katsoisit häntä silmiin ja pitäisit lujasti kiinni, et haluaisi enää koskaan päästää
häntä menemään. Mutta niin voisi vain toivoa. Totuus on, ettet enää koskaan
näkisi häntä. Et enää koskaan saisi tilaisuutta pyytää anteeksi, kertoa kuinka välität,
halata, ehkä suudellakin. Et koskaan. Tee se siis nyt. Elä kuin viimeistä päivää,
kerro ihmisille joista välität, miten tärkeitä he ovat ja pyydä anteeksi ihmisiltä, joita
olet loukannut. Sillä et ehkä enää koskaan saa toista tilaisuutta.. Elämä on opettanut,
että kuka tahansa meistä voi lähteä huomenna. Se voit olla sinä, se voin olla minä,
se voi olla kuka tahansa. Mutta jotta sinun ei tarvitsisi murehtia asioita joita jätit
tekemättä tai sanomatta, tee ja sano ne tänään. Juuri nyt. Lähetä ystävillesi tekstiviesti,
sähköposti, tai soita heille. Kerro että välität. Sillä ehkä.. Ehkä huomenna et enää voi...

Laita tämä omaan päiväkirjaasi jos haluat kertoa läheisillesi kuinka paljon heistä
välität, ja kuinka paljon he sinulle merkitsevät. Toivottavasti jokainen, joka tämän
lukee, havahtuu ajattelemaan sitä, kuinka tärkeitä toiset ihmiset meille oikeasti
ovat, vaikkemme sitä aina itse osaa näyttääkään.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun nukahtavan, peittelisin sinut huolellisemmin ja lukisin puolestasi rukouksen.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun astuvan ulos ovesta, rutistaisin sinua lujasti ja kutsuisin takaisin halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen
tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle, että rakastan sinua.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä, jonka me saamme elää yhdessä. Mutta eihän tämä vielä tähän lopu. Yksi päivä sinne tai tänne.
Onhan päivä vielä huomennakin - onhan?

Todennäköisesti on. Ehdin korjata laiminlyöntini.
Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia mahdollisuuksia, tilaisuuksia hyvittää.
Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan sinua. Huomenna tarjoan sinulle apuani.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä minulla olekkaan kuin tämä päivä, sanon, että olet minulle hyvin rakas. Kaikki eivät näe huomista. Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.

Miksi siis odottaa huomista,
kun saman voi tehdä jo tänään?