IRC-Galleria

meinas mennä hermo jo ihan totaalisesti. kestän kyllä hevoselta pukit ja pystyynhyppimiset, mutta ryöstämistä en siedä. ollenkaan. ja eikös vain tämä lämppäripölkkypää päättänyt lähteä ihan täysiä vetämään ja vielä kun laukka on valmiiksi voimaton ja tahditon, nii saati sitten päätön kiitolaukka. oli kyllä mielenkiintosta kyytiä. eikä ees pelottanu. suututti vaan ihan hemmetisti. äiti sanoi että mun ärjyntä ja kiroilu kuulu kivasti sen parihehtaarisen pellon yli =P

ens kerralla kun pellolle lähen, niin taidan lykätä olympian suuhun, vaikka se niin tappopeli onkin. jotain turvallisuutta kiitti.

älkää syöttäkö fazerin sinistä poroille. ne ei tykkää siitä.

kikakika.

elämässä tulee eteen valintoja ja Valintoja. valinnat ovat yksinkertaisia päätöksiä, syötkö päivälliseksi perunoita vai pastaa, nakkeja vai lihapullia. Valinnat ovat aina vaikeita.

Kuvittele.

Sinulle tarjotaan kahta hevosta.

Toinen on mukavan lupsakka, kikkailijaruuna. Osaa ratsastaessa monenlaista. Kunto ja tasapaino pitkän tauon jälkeen vähän hukassa, mutta yrittää pinnansa mukaan miellyttää ratsastajaa. Ei tahdo oikeen kellekkään pahaa, harvoin näyttää edes rumaa naamaa. Käyttäytyy fiksusti lähes tilanteessa, kuin tilanteessa. On kuitenkin omanarvontuntoinen ja vaatii myös omaa rauhaa. Voisi sanoa, että hyvä ja helppo valinta, mutta tulevaisuus näyttää vaisulta.

Toinen, on tyyliltään vähän höyryveturin luokkaa. Kaikki tehään tasaisen varmasti ja mielummin nopeasti kuin hitaasti. Ratsastaessa ei osaa oikein mitään, mutta yrittää 'oman ihmisensä' kanssa aivan kaikkensa. Hevosella on laadukkaat liikkeen ja hurjasti kapasiteettia. Taluttaessa saa ketju olla vähintää leuan alla, mielellään suussa. Karsinassa näyttää joskus jopa vaaralliselta, minulle tosin ei (vielä) ole tehnyt mitään. Mutta ihan konkreettisia todisteita olen kuullut/nähnyt pystyynhyppimisistä ja potkimisista. Tämän kanssa taas, tulevaisuuden kuvat voi olla tällä kapasiteetilla vaikka pilvissä, mutta helppoa se ei tulisi olemaan.

Koita valita.

jeeeiehjiejeieeee. sanko tulee meile. tapsa suostu vihroin. jeijiejiejejejej. ratsin äske sankol. oli jännää. nosti tosi nätisti laukat käynnistä. ihihihihii.

ja kolmen pvän päästä kotiiiiii. kotiiiiiii. nam.

You and me.
We have no faces.
Soon our lives will be
erased.
Do you think they will
remember?
Or will we just be replaced.
Oh I wish that I could see.
How I wish that I could fly.
All the things that hang
above me.
To a place where I can cry.

<3<3<3<3<3<33<33<<33<3<3<<<<3!!!!1!1111!!

kahreksan päivää. sitten näemma lähteekö yksi ruunanrempula täältä mukana etelänsuuntaan. täytyy tapsalle puhua oikeen nätisti, ni jos sit... toisaalta ymmärrän kyllä tapsaa. on tossa purkissa joku semmonen ihme viehätys...

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

sanko meni nurin. eikä meinattu millää saaha pystyyn. se oli jumissa. on se semmonen kikkakekkonen. mut se on ihkupeip <3

on kyllä harvinaisen tehokasta työssäoppimista. ikinä en oo ainakaan joutunut hevosia näin ahkerasti paikkailemaan.

ensin, tossa alkuviikosta, huomasin että irmeliltä tule etukoivesta verta ja hokinreikähän sieltä löytyi. jee. ja reikä jatkuu vielä pitkälle lihakseen asti... no ei siinä sillon mitää, puhdistetaan reikä ja soitellaa pokun omistajalle, että kaipa on jäykkäkouristuksen varalta rokotettu? juu onneks oli. seuraavan aamuna turvotus oli aika törkeä ja reikä vuotaa verta, mutta pistettii polle pihalle. illalla jalka oli aivan JÄRKYTTÄVÄN paksu, ikinä en oo semmosta nähny... eläinlääkäri tuli ja sano että antipioottia vaan. ja letkutusta kintulle. kiva viel, kun irmeli on piikkikammonen ja sitä ei oo koko yheksänvuotisen elämänsä aikana letkutettu... no mutta jalat on vielä tänään kaikki tallella, turvotus on törkeä ja mätää valuu, mutta eiköhän se siitä tämän vuoden puolella laannu.

sitten, tänäpä, kuultiin juttua että ponsku nokittaa ahkerasti lettua tarhassa ja marsu lähettää mut ja piian kahtomaan, että onko lettu viel ehjänä. no ei kyllä ollu. parit pintanaarmut kankuilla ja kyljessä, mutta jalassa. järkyttävän kokoinen (lähinnä siis syvyydeltään järkyttävä) vertavuotava reikä. no vittu, missäs on yönsilmä? ei helvatta, koko hela yönsilmä revenny huitsin helvettiin... no mitäpä tuosta, reikä on ihan siisti ja kahtellaan kasvaako tilalle uus yönsilmä... vaikka pärjäähän lettu kyllä kolmellakin.

ounnnou. jäin kiinni salaa koneella olemisesta ja nyt saan huoneeseeni oman koneen =DD