Ai ai ai, sehän on niin että pyhää paastoa ei saa lopettaa... Mutta lopettamisella voi kiristää!! =) Asian oivallettuani päätinkin heti ruveta toimenpiteisiin. Ensin piti tarkkaan harkita, mikä on paras hetki iskeä, miten asian ilmoittaa ja ollakko rauhallinen vai niinkuin tuli perseen alla. Tietenkin fiksuna lapsena mietin että sana painaa enemmän jos olen tyynen rauhallinen. Noh, odotin sopivaa hetkeä kuin vaaniva sammakko, sitten huomasin tilaisuuteni tulleen. Marssin tyrannin eteen ja pyysin puheenvuoroa; "Herra ylijohtaja, jos se oma huone ei näillä puheilla ala löytymään niin menen alakertaan ja tilaan pizzan." Asia oli ennenkuulumaton, raivon eri värisävyt alkoivat kohota wannabe-keisarin kasvoille, sanat alkoivat pulppuamaan.. "Hanna saatana nyt lopeta tuo taajominen, etkö sinä nyt tajua että minä voi sitä huonetta sulle antaa jos ei ole vapaana.." Tässä vaiheessa olisin normaalisti perääntynyt ja myöntänyt hävinneeni taistelun, en koko sotaa. Mutta kuinka ollakkaan, olin tehnyt hieman tutkimuksia jotka antoivat minulle aseet tämän taistelun voiton saavuttamiseksi. "Anteeksi nyt vaan teidän korkeutenne mutta varauskirjan mukaan selli numero kolme on vapaa, eikä asukasta näillä näkymin ole tulossa!" Tästähän tietysti ajateltiin yhteen ja kovaan ääneen pitkä tovi kunnes huomasin, että voitto on ihan pienten käsieni ulottuvilla. Taustaääneksi kävin itselleni hakemassa luotetun palvelijan, joka vahvisti, että selli numero kolme toden totta on vapaana ja että toinenki selli vapautuu ihan päivien sisällä. Asian kuultuaan meidän pikku hitler ei voinut muuta kuin suostua pyyntööni!
Ah, kuinka sitä voikaan olla tyytyväinen itseensä rankan päivän jälkeen! On se soma tästä kohta nousta ja kävellä ihan omaan huoneeseen.