Minä elin (...), ympärillä kaupunki
Parvekkeeni alitse omaks uuden askeleeni
Rakkauden verran aina auki oveni
Nyt en tästä liikahda
Käperryn eteiseeni
Antakaa mun olla, tässä edes hetki levähtää
Ajatukset harhailee, sisimpäni räjähtää
Kaikki karkaa käsistä, en unista nyt kiinni saa
Vaikka ruumis lepoo kaipaa, sielu pelkää nukahtaa
Herätä, herätä, herätä minut
Vie mut sateeseen kastumaan
Herätä, herätä, herätä minut
Auta mut aurinkoon kuivumaan
Joka hetki (...) minun elämästäni
Nämä seinät muistavat, etten yksin ollut, yksin
Rakkauden verran aina auki oveni
Miksi siihen tarrauduin, kysymyksin (...)
Antakaa mun olla, tässä edes hetki levähtää
Ajatukset harhailee, vielä sisimpäni räjähtää
Kaikki karkaa käsistä, en unista nyt kiinni saa
Vaikka ruumis lepoa kaipaisi, sielu pelkää nukahtaa
Herätä, herätä, herätä minut
Vie mut sateeseen kastumaan
Herätä, herätä, herätä minut
Auta mut aurinkoon kuivumaan
Herätä, herätä, herätä minut
Vie mut sateeseen kastumaan
Herätä, herätä, herätä minut
Auta mut aurinkoon kuivumaan
Herätä, herätä, herätä minut
Vie mut sateeseen kastumaan
Herätä, herätä, herätä minut
Auta mut aurinkoon kuivumaan
Herätä, herätä, herätä minut
Vie mut sateeseen kastumaan
Herätä, herätä, herätä minut
Auta mut aurinkoon kuivumaan