Hän oli lämmin niin kuin takka talvi-illoin.
Sanat musiikiksi muuttui huulillaan.
Miksi lähemmäksi tahtonut en silloin,
kun tuokion se maksanut ois vaan.
Hän saapui aina kun jäin alle huolten vuoren,
avun sain mut tuskin kiitin milloinkaan.
Miksen antanut mä sulaa ulkokuoren.
Kun tuokion se maksanut ois vaan.
Näinkö aina meille täällä käy käy käy käy...
rakkautta hukkaan heitetään.
Ylöspäin alaspäin käymme näin mutta näy näy näy ei
lohtua yksinäisen elämään
Nyt kun mennyt hän on kaiken vasta huomaan.
Miten itsekäs mä olen ollutkaan.
Pientä hellyyttä en antautunut suomaan,
kun tuokion se maksanut ois vaan.
Näinkö aina meille täällä käy käy käy käy...
rakkautta hukkaan heitetään.
Ylöspäin alaspäin käymme näin mutta näy näy näy ei
lohtua yksinäisen elämään
![]emQu](/img/bashi/1x1trans.gif)
Uusimmat blogimerkinnät
- Desperado 06.03.
- Bueno, vamos! 06.03.
- Onko meillä aavikkoa tulevaisuudessa? 03.03.
- Houli! 25.02.
- Vain kerran elämässä 20.02.
- Puku valmistuu! 13.02.
- Mä en vaan osaa. 12.02.
- Dodii! 08.02.
- Painting on display. 07.02.
- [Ei aihetta] 05.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (39)
-
▼
2009 (307)
- ▶ joulukuu 2009 (18)
- ▶ marraskuu 2009 (17)
- ▶ lokakuu 2009 (16)
- ▶ syyskuu 2009 (25)
- ▶ elokuu 2009 (20)
- ▶ heinäkuu 2009 (14)
- ▶ kesäkuu 2009 (42)
- ▶ toukokuu 2009 (49)
- ▶ huhtikuu 2009 (25)
- ▶ maaliskuu 2009 (20)
- ▶ helmikuu 2009 (26)
- ▶ tammikuu 2009 (35)
- ▶ 2008 (80)