Olipas se reissu.
Australiassa lautailemaan, oisko aika paha.
Hirviana kerrottavaa, en tiia mista alottaa.
Menin siis sinne mun kuviksen open kans. Lahettiin koulusta lounastauolla, joka oli suuri helpotus, koska _kukaan_ ei ollu sitte muistanu mainita, etta meilla on casual day koulussa--> ei koulupukuja! No arvakkaa kuka oli sitte ainut aalio koulupuvussa ja kuka sai kaikkien naurut niskaan, thanks.
Pikkunen shokki jo se automatka vuorille. Auto oli joku armoton rotisko, sen open mies oli sellanen jarkyttava arpinaama mista pienena nahaan painajaisia ja kumpiki niista poltti ketjussa tupakkaa koko matkan ajan. Nami.
Se talo oli joku entinen kartano, joka oli lahistunu ihan hirveeseen kuntoon. Suoraan jostain kauhuleffasta, en menis sinne ikina ikina yksin. Siita naki, etta aikoinaan se oli ollu ihan pramea paikka, hirveena huoneita ja palvelijoille erikseen tilat jne. Lisaa maustetta toi joka puolelta roikkuvat maalaukset ja piirrustukset. Mielenkiintosimmat talot on varmana kuviksen opeilla.
Sain jarettoman shokin ulko-ovella ku olin menossa sisalle, mutta jostaki pelmahti riikinkukko tukkimaan mun tien. Niita on kuulemma niitten tiloilla useita. Cool!
Niitten "tilat" oliki aika laaja kasite. Kokonainen sellanen kukkula kilometreja ja kilometreja oli niitten omistuksessa...
Ja noista elaimista lisaa. Sain valita oman huoneen, mutta yhteen huoneeseen ei voinukkaan menna, koska ankka oli hajottanu koko paikan. Se oli laskeutunu savupiipusta alas ja pistany huonetta vaha uuteen uskoon. Tapetit revittyna ja peilit sirpaleina. Givah.
Yo oli sitte kans astetta mielenkiintosempi kokemus. Myohemmin sain tietaa, etta oli kylmin yo neljaankymmeneen vuoteen. Just tata mun tuuria. Ja koko paikassa vaan yks takka lammitettyna.
En oo ikina nukkunu niin monen peiton alla. Jos menin niitten alle kokonaan ja huusin niin paljo ko sielu sietaa, kukaan ei varmaan ois kuullu. Yon pysyin melkolailla samassa asennossa, liikkuminen sen painon alla ois vaatinu suuriaki voimia. Aamulla oli mukava voidella paahtoleipaa ko hengitys vaan hoyrys ja meikkaamisen jatin suosiolla valista ko peili hoyrysty heti ku astu metria lahemmas.
Mutta anyway, lautaileminen oli jotain aivan uskomatonta! Ajettiin vuorille sellasella bussilla ja paalle paaseminen otti lahemmas tunnin. Just sellasia mutkasia vuoristoteita mista aina autot suistuu alas ://
Oon tosi tyytyvainen, etta lahin. En oo pitkaan aikaan saanu sellasia fiilareita ko eilen lautaillessa. Sen vuoren korkein kohta oli lahes pilvien tasalla ja rinteet ihan unelmakunnossa. Mieleton fiilis laskee ihan taysilla, puuterilumi alla ja kuunnella musiikkia ja alas avautu vaan ihan huikeet nakymat. Oli ihan maailman katolla olo. Ja lammin! Ihana ko laskee lujaa, eika tunnu etta naama revitaan irti ja aurinko vaan paistaa ja tuntee edelleen kaikki varpaat ja sormet 8)
Monet muut lautailijat huvitti mua suunnattomasti. Monilla oli kaikki vermeet niin viimesen paalle etta. Jokaista yksityiskohtaa myoten kaikki parasta laatua ja ofcourse naytetaan koko ajan vitun coolilta. Mutta silti lasketaan ihan amatooristi ja pyllyllaan koko ajan. Joo moro.
Nojoo kaiken kaikkiaan ihan sikakiva reissu. Ja ihmiset oli tosi mukavia. Lautailin sen open tyttaren kaa, joka oli 21 ja oli jotenki kiva saada sen ikasta seuraa. Ei se tuntunu yhtaan vanhemmalta. Taalla valilla oman ikaset on jotenki lapsellisempia. Suomalaiset nuoret on paljo kypsempia, taalla ollaan tan ikasena viela ihan riippuvaisia vanhemmista. Kaikki ihmettelee ekana eiko mulla oo aitia ja iskaa ikava. Whaaat?
Ja huomasin, etta joo oon kylla vaha juro suomalainen, pakko myontaa. Se kuviksen ope koko ajan halaili ja pussaili mua ja olin vaan ihan lukossa. Hei saa oot opettaja! Vaha virallisuutta! Ensinnaki on jo omituista, etta oon viikonloppua viettamassa taalla. Mutta joo maassa maan tavalla. Se ope ei vaan oo etes mistaan suosituimmasta paasta, miettikaa itteenne halimassa jonku poykon kanssa. Ooom :'D