Kävin lenkillä tänään ja sain kuin sainkin 10 000 askelta mittariin. Jopa ylikin.
Lähin sit ylittään junarataa ja siinä vilikutti valot et juna tulee.
Kahtelin sit ja huomasin et juna oli tulossa vasemmalta päin,
mut se oli pysähdyksissä.
Päätin sitte ylittää sen radan, vaikka ne portit oli kiinni, koska en jaksanu enää kääntyä ja kiertää kauvempaa.
Kattoin sit vähä ja siel oli jotain ihmisii taskulamppujen kans..
Ne tiiraili sinne junan alle.
Mie sit ekana mietin, et ei helvetti!
Nyt on jääny joku alle.. Mut sit en miettinytkään sitä sen enempää..
Enkä edes loppujen lopuksi uskonu siihen.
Sit pojat tuli hakeen mua kyytiin ja lähettiin kylälle ja ne sit sano että jääny joku junan alle siinä.
Mie aattelin et ei vittu!! Sitte kuitenkin..
Koko illan kaikki on kyselly et kuka se on, kuka se on..
Ja loppu illasta se meille selvis..
En koskaan tuntenu sen kummemmin sitä tyttöä..
Mut olin nähny monta kertaa ja kuullu vaan pelkkää hyvää.
Yhesti mun ois pitäny mennä sen kyytiin, ko pojat pyys, mut en menny kuitenkaan.
Tunnelma oli aika.. Kauhee..
Itellä oli niin paha olla ko ei voinu sanoo mitään..
Ei niinko mitään voinu sanoo ja kaikki tunsi sen, jotkut paremminki..
Tää oli vissiin niinko toinen jo oisko 1-2 vuoden sisään..