Olipas vittumainen päivä. sain idean mennä ostoksille tänään. Kaikki mulkut liikenteessä. Kaikissa kaupoissa joku runkkari tulee palauttamaan tavaroitaan kun
A) Ei ole sopiva vaate
B) Väri ei miellytä
C) Haluaa vain rahaa ja siksi palauttaa kaikki lahjat
D) Peli ei ole hyvä koska sai saman pelin kolmelta muulta
E) Peli täytyy palauttaa koska se ei satu toimimaan tietokoneessa sillä on itse asentanu kaiken päin vittua
Ja ei tietenkään palauttaminen heti onnistu kun vaatteita on käytetty niin että ne ovat menettäneet muotonsa ja pelit on avattu paketista ja joku pieni mainoslehtinen puuttuu kannen sisältä. Ole sitten siinä ihan rauhallinen jonottaessani juuri näiden ihmisten takana. Kaupassa on liikaa ihmisiä ja happi on loppumassa, kaupoissa melkein 30 astetta ja joku pieni kakara itkee vieressä ja mummeli kaahaa ostoskärryillä melkeen varpaille. Joku kumma nainen oli parin lapsen kanssa pelikaupassa ja kun nainen olisi ollut seuraava kassalla niin hän päättää alkaa kyselemään toiselta myyjältä (ei se kassatäti) mitä kaikki ne varoitusmerkit pelien takakannessa merkitsee ja kuinka haitallisia pelit ovat lapselle. En ihan kyllä kehdannut ohittaa jonossa.
Siirryin siitä sitten akateemiseen kirjakauppaan. Kassalla joku vanha pappa avautui myyjälle siitä kun nettisivut eivät toimineet. Ilma käy yhä hiostavammaksi ja kärsivällisyyteni alkaa loppua.
Kaikki rattaita työntävät naiset eksyivät samaan aikaan onlyyn kanssani ja siellä ei tietenkään päässyt kulkemaan kun ne rattaat rääkyvine mukuloineen oli aina tiellä.
Ruokakaupoissa tietenkään asiakkaat eivät muista punnita tavaroitaan ja lähtevät punnitsemaan kassajonosta niitä ja tietenkin se 10 metriä pitkä jono seisoo ja odottaa että mummeli punnitsee ne kolme tomaattia.
Päädyin tänään siihen tulokseen että harkitsen lapsien hankkimista todella tarkkaan. Sain tänään kestää sitä kun lapsi tiputti melkein viereeni jäätelön kun jonotti takanani äitinsä kanssa automaatille. Voi sitä itkun ja parun määrää. Yksi kakara juoksi sisaruksiensa perässä kaupassa, Neljä pientä muuta tuholaista jatkoivat juoksua vaaterekkien taakse kun heidän isänsä juoksee niiden perässä ja raskaana oleva äiti tulee ostoskärryjen kanssa joissa istuu yksi taapero tutti suussa. Ei ole nuoripari miettinyt ihan tarkkaan mihin ovat ryhtyneet kun ovat niin monta lasta hankkineet.
Mutta liukuportaat ovat yksi paikka jossa tapaa niitä shoppailijoiden aatelistoa eli mummoja ja pappoja kärryjensä kanssa. Vanhuspari lähteneet maalta kaupunkiin ostoksille ja menevät alakertaan liukuportailla mutta jäävät liukuportaiden päähän miettimään mihin suuntaan menevät mutteivät tajua että portaat tuovat koko ajan lisää porukkaa alas ja pariskunta tukkii tien ja ihmiset kasaantuvat heidän taakseen.
Olen myös vanhasti sitä mieltä ettei harjoittelijoita pidä päästää ruuhkaisina päivinä kassalle. He eivät osaa vielä kaikkia rutiineja ja koodeja. He soittavat jokaisesta asiasta ja menevät paniikkiin kun pitää antaa kolikoita takaisin ja ne pitää itse laskea.
Ja vielä haluan avautua näistä nuorista rakastuneista pariskunnista. He kävelevät todella hitaasti keskellä käytävää käsikkäin ja tunnelma on heille todella herkkä ja romanttinen. Välillä he pysähtyvät yllättäen ja vaihtavat pari pusua keskenään ja ovat niin onnellisia kun heillä on toisensa. Nämä ihmiset eivät vain tajua sitä että me ihmiset joiden parisuhde ei ole nyt hehkussaan haluamme päästä kaupoista mahdollisimman nopeasti pois, tahdomme päästä heidän ohitseen käytävällä ja emme tahdo nähdä heidän herkkiä hetkiä omalla ostosreissullamme. Mutta emme saa unohtaa niitä teinejä jotka juoksevat ystäviensä kanssa kaupasta kauppaan kovaan ääneen nauraen ja hävyttömyyksiä huudellen. He menevät yhdessä sovittamaan vaatteita mutta jokaisella on oma koppi mutta kun vaatteet on päällä ne tietenkin esitellään ystäville ja sitten mennään kopista koppiin ja nauretaan ja vietetään kunnolla aikaa sovituskopeissa ettei vaan muut ihmiset pääse sovittamaan vaan joutuvat jonottamaan koppiin tuplasti niin kauan kuin pitäisi ilman näitä ihmisiä.
Kun pääsee kassalle edessäsi on hahmo jolla on lahjakortti vaikka summalle 20 euroa mutta ostokset tekevätkin 17 euroa ja hän päättää että käy vielä hakemassa jotain että 20 euroa tulisi ylitettyä ja jälleen jono seisoo. Myös se on ärsyttävää kun ihmiset maksavat kolikoilla ja alkavat laskea niitä ulkomailta mukana tulleita 1 senttisiä. Ja voi elämä niitä uusia korttijuttuja kassoilla. Ihmiset eivät vaan meinaa oppia käyttämään niitä. Kuinka vaikeaa voi olla kortin tunkeminen laitteeseen, koodin painaminen, painaa vihreää ja nappasta kortti pois?
Pelikaupassa pyörähtäessäni paikalle tulee mies jolla on wiille tarkoitettu world tour band set vai mikä olikaan peli laatikko ja alkaa avautua myyjälle miten ei rummut toimi. Myyjä ja mies alkavat purkaa laatikosta laitteita pöydälle ja tarkistamaan mistä vika johtuu. Pitkän tutkinnan jälkeen syy paljastuu ja mies päättää jättää tavarat kauppaan ja kun tavarat on palautettu joku toinen myyjä kysyy painoiko herra laitteista sitä punaista nappia joka yhdistää rummut konsoliin ja kappas mikä yllätys ettei ollut painanut. Mies tahtoo sittenkin viedä laatikon kotiin pojilleen ja taas aletaan hoidella kuitteja ja rahoja yms.
Oho, tuli vähän tekstiä, mut sain ainakin helpotuksen, kun pääsin purkaan ajatuksiani tänne, frenditkään ei jaksa kuunnella mua enää. mut hei nostan hattua teille jotka jaksoitte lukea tylsän tunteenpurkaukseni. siihen nimittäin vaaditaan aika paljon.
