ja haukku ja "jahtas" Cillaa.. Toisen sain kiinni, mutta arvaappa puuttuko sen pannassa olevasta paperista numeroita! huoh.. Pidin koiraa ja äiti soitteli ja arvaili numeroa, ei tulosta. Toinen isompi ja äksympi ei antanut kiinni enkä tosissani edes uskaltanut pureman pelosta sitä koittaa jahdatakkaan..
Sitten alko parin tunnin soittelu alkaen ihmisistä kenellä on tommosia koiria, kaikki tallella. Sitten soitoo metsästysseuraan ja sitä kautta eri tahoille, ei tulosta.
Soitto Salon poliisille, poliisi: evvk.
Soitto jollekkin eläinsuojeluvouhottajalle joka vaan huusi: soittakaa 112, soittakaa 112.. Joopa joo, äiti sanoi olevansa terveydenhoitoalalla ja sanoi ettei tommosen takia sinne soiteta. Anto sitten jonkun vähän fiksumman tyypin nron, mutta ei sekään luvannut tulla koska toinen ei ollut kiinni! (Tulevat vain jos molemmat koirat kiinni.)
Kylmissäni ja märissä vaatteissa sateessa 3h ulkona rupes menee huumori. Ois voinu laittaa hepan sisälle ja kattoo häippääkö hurtat kannistolle poneja haukkumaan, mutta luonto ei antanut periksi koska toinen koira oli jäämässä jo kerran auton alle. Kuski ehti nipinnapin jarruttaa ja väistää toista koiraa. Alle ois muuten jääny.. Ei siis heijastimia ei mtn.
Koirat luonnollisesti haukku koko 3h kun syötävät eikä vahvan vietin takia suostunu poistumaan saaliinsa (=cillan) luota.
Lopuksi palo käämi ja puremisenkin uholla hain narun ja lassosin toisen ohi vapaana juosseen koiran. Hetken olin aivan 100varma että käy omaan jalkaan kiinni, mutta rauhottu sitten. Raahattiin pihaan ja saatiin sen pannasta nro ja soitettiin omistaja hakemaan. Omistajasta sitten taas ei enmpää.. köhöm..
Mitä tästä opimme: Ei koiria vapaana jos ei pysty niitä vahtimaan. Varsinkaan noin vahvalla metsästysvietillä olevia koiria ja KUNNON puh.nro laatat pantoihin !!!!!
Että näin meni ilta rattosasti, kurkku taas kipee, jej!