Miten hemmetissä mie tuun kestämään yhteiseloa,noitten kahen kanssa ku ne ei tule yksinkertaisesti toimeen.
Tai siis tulisivat jos mun pieni ADHD-potilas vois joskus ottaa sen päänsä pois sieltä perseestään ja ajatella muitakin(Max siis jos joillekin jäi epäselväksi)
Joka kerta kun me mennään käymään meillä tai mummin luona alkaa se psykomainen kyyläys jostain nurkasta.
Tulis vielä väliin istuu jos ei muuta keksi.
Niin tekstin idea oli se ettei kissani ja poikaystäväni tule oikein toimeen keskenään.
"kostoks, kusen sen muroihin..."
Diih,innolla odotellen yhteistä asuntoa.