"Olen yönlapsi,
kuunpalvoja,
verenjanoaja,
joka istuu yksin tornissaan odottaen,
kaivaten ja vaatien pelastajaa.
Mutta kukaan ei kuule,koska huutoni on äänetön kuiskaus,
Aivan kuin tuuli kuiskaisi öisin.
Vain täysikuun ensimmäisenä hetkenä pääsen vapauteen,
juoksemaan öisiä metsiä ja olemaan vapaan.
Aamun kajastaessa on minun palattava takaisin linnaani odottamaan.
Olen tuomittu elinkautiseen,
Elinkautiseen yksinäisyyteen."
"Istun linnani tornissa ja juon punaviiniä.Katselen täysikuuta ikkunasta ja odotan hetkeä milloin palaat takaisin,rakkaani.Sä lähdit niin nopeasti etten kerinnyt kertoa kuinka paljon sua rakastan."
Voi kun olisikin joskus noin,mutta tosiasiassa istun omassa huoneessani,juon kahvia,ja tuijotan katulamppua joka kävisi muuten täysikuusta jos se ei olisi aivan ikkunani kohdalla.Eikä tämä talokaan ole mikään linna vaan pieni rivitalo jonka edessä on paloasema ja vieressä vankila.Enkä odota ketään jolle tahtoisi kertoa rakkauteni.
Olen niin täynnä lukioo tällä hetkellä,mutta ei auta kun on ihan loppusuoralla tuo koulu niin ei viitsi pilata valmistautumistaan millään typerällä mutta niin helevetin hauskalla pilalla...
Tylsää kun on rajoittavia tekijöitä elämässä...