IRC-Galleria

Päivä yksi, tyttö heräsi
aamulla
Oli hiukset sekaisin,
kasvot kuin haamulla
Eikä kadulla, näkynyt
edelleenkään ystävää
Niinku ei ennenkää,
eilinen elää taas tänää

Eikä hän halunnut enää
koskaa kouluu, joutuu
Koska sattuu, kun toiset
vain pahaa puhuu
Tyttö oli romantikko eikä
tottunu maailmaan
Hän tiesi kuinka maailma
jaksaa satuttaa

Taas, hän kuitenkin lähti
kouluun kulkemaan
Yritti olla pienest ettei
kukaan huomaisikaan
Hän oli hiljaa, joka
ikisenä päivänä
Ettei paljastaisi oikeaa
itseään

Eikä opettajat huomannu
kuinka välillä
Tyttö itki kun sattui
käytävillä, välkillä
Eikä millää, jaksanut
siirtyy tuntiin uuteen
Kaikki ilo vaihtunu
masentuneisuuteen

kertosäe:
Kukaan ei välittänyt,
käsittänyt,
Kuinka pettynyt voi olla
jos on vain etsinyt,
onnea,
Johon ei ole koskaan
voimaa,
Kun sen tajuaa, ettei sitä
saa.
Kukaan ei välittänyt,
käsittänyt,
Kuinka pettynyt voi olla
jos on vain etsinyt,
onnea,
Johon ei ole koskaan
voimaa.

Päivä kaksi, tyttö sai
nukkuu pidempään
Oli viikonloppu, uskalsi
vähän hengittää
Mut oli vaikeeta olla
hauskaa yksinään
Kun ei ystävää, ollut
edelleenkään

Tyttö heti aamulla laittoi
kädet ristiin
Rukoili voimaa taas yhden
päivän selviytymistestiin
Ja tiesi et taivas on taas
suljettu tänää
Häneltä, niin kuin
jokaisena päivänä

Eikä yrittää jaksa jos ei
koskaa onnistu
Tyttö tiesi sen ja
entisestään lannistu
Hän tiesi ettei enää
halunnut jatkaa, matkaa
Ja kirjoitti kirjeen ennen
itsemurhaa, jossa luki

Ei enää uni auta,
väsymykseen
Eikä aamulla kello auta,
herätykseen

kertosäe (2x)