IRC-Galleria

Tekonsa voi
harkita ja
sanansa valita,
mutta tunteet
kulkevat
omia teitään...

Jokainen päivä pakoa todellisuudesta.
Eilinen kuoli tyhjiin lupauksiin,
huominen tuo tullessaan taas lisää tuskaa.
Miksei sitä vain voisi elää unissa
ilman pelkoa huomisesta?

Mä toivon,
että sä rakastaisit minua.
Oikeasti.
Mä toivon et sä puhut totta ,
kun sanot ikävöiväsi minua.
Mä toivon ,
että sä palaisit takaisin
mun luo,
etkä enää lähtisi pois...
No,toivossa on hyvä elää...

Joku minua tuijotti,
joku minulle hymyili.
Joku minulle sanoi hei,
joku minun sydämeni vei!

En enempää jaksa taistella enää
Etkä varmaan jaksa sinäkään
Ei siitä muuta käteen jääkään
vain tylsää puukkoa selkään
Tahdon kellumaan
sinun tajuntasi virtaan

Sun kuuman veren biittiin
pyhään bureeniin
kuin popniittiin
silmieni väliin

Antaa olla, ohh-la-la-la-la
kukkona tunkiolla taisteltiin
antaa arpisten haavojen olla
ja maailmaan suureen
lennä, lennä lailla leppäkertun
huolta vailla lennä ison kiven juureen
Antaa menneen olla,
sillä tie on meille avoin
ja me mentiin sitä jäätynein jaloin
Mua väsyttää, en jaksa enää
näitä sanoja, jotka viiltää
Nolla nollaan tää peli vihelletään
sateen jälkeen taas kaikki kiiltää

En vähempää
tahdon vain kaiken tai ei mitään
ja sen kaiken minä sinussa nään
ei tarvitse muuta käteen jäädäkään
kuin pala hyvää elämää
Sinusta osuus on mulle minun koko totuus

Sun kuuman veren biittiin...

Antaa olla...

Tahdon itseni sulle antaa
ja hiljaisin siivin kantaa
sade lakaisee turhat roskat pois
Näytät niin kauniilta kuin olla vois

Antaa olla...

Lopetetaanko jo sota tää?
En ilman sua voisi kuitenkaan elää.

Jäi paljon kauniita sanoja
jäi paljon rumempia tekoja

sun äänellä jäi soimaan uhkaus siitä
että yksin en selviä
jäi paljon
jäi kaikkea hyvää
se ruma tekee siitä vähemmän näkyvää

ehkä kuolen ikävään
mutten kuole siihen että tähän jään

alan ymmärtää, pian meistä aika jättää
ja että mä oon vapaa kun rakkaus häviää
nyt eteeni nään, on onnen kyyneleitä
siitä ettei sanat peitä
että teot teki kipeää

alan ymmärtää, rakkaus meidät jättää
avojaloin se pistää mut kävelemään
sateeseen, sieltä mut turvaan löytää
ja paljaat jalkani taas kengittää

nyt saatan
sut sydämestä pois viiltää
rakkaus vuoriakin siirtää
sun äänellä jäi soimaan lauseita siitä
kuinka meistä minä en osaa rakastaa

jos rakkaus ei pelkää
se sanoo suoraan
ja lähtee yön selkään
ei se jää sun nuoraan
kumpikohan tässä meistä
ei osaa rakastaa
onnen kyyneleet virtaa sillä joka on vapaa

alan ymmärtää, pian meistä aika jättää
ja että mä oon vapaa kun rakkaus häviää
nyt eteeni nään, on onnen kyyneleitä
siitä ettei sanat peitä
että teot teki kipeää

alan ymmärtää, rakkaus meidät jättää
avojaloin se pistää mut kävelemään
sateeseen, sieltä mut turvaan löytää
ja paljaat jalkani taas kengittää

alan ymmärtää, pian meistä aika jättää
ja että mä oon vapaa kun rakkaus häviää
se mitä sä teit ne oli kyyn eleitä
sydämessä käärmeitä, ei niitä mikään peitä

on niin peloissaan
silmät auki oottaa unta vaan
saapumaan
ei aikuistumaan
suostu millään, tyytyy pakenemaan
taas humaltumaan hei hei
ota minut mukaan sun kanssasi
junan alle mahtuu kaksinkin
kädet ratista irti

ja nyt mennään
rakastellaan matkalla
viimeisen kerran
ja nyt mennään
vierekkäiset paikat taivaasta

on niin suruissaan
särkee paikat, alkaa vapisemaan
murtumaan
ei voi pelastaa
hetket milloin mieltä musertuvaa
ois saanut rauhoittumaan
meni jo
ota minut mukaan sun kanssasi
junan alle mahtuu kaksinkin
kädet ratista irti

ja nyt mennään
rakastellaan matkalla
viimeisen kerran
ja nyt mennään
vierekkäiset paikat taivaasta

sylissäsi uskallan mä tunnustaa
ettei minustakaan oo tätä maailmaa kohtaamaan

mennään
rakastellaan matkalla
viimeisen kerran
mennään
vierekkäiset paikat taivaasta

Yrität saada erään henkilön mustasukkaiseksi.
Onnistutkin,
mutta siitä voi seurata,
että hän kääntää pysyvästi selkänsä.

hui

Nukkuu jo maa
satuttaa sanat eiliset
Et oikeaa löytää saa
särjet sydämet

Ei,saanutkaan
koskaan luottaa hän ikuiseen rakkauteen...

Yöperhonen
vain tietää sen
Nähnyt on pimeyden
sielussaan ja matkoillaan
Yöperhonen
pois lentäen
Jättää taas peloissaan rakkauden
aina vaan..
Yöperhonen
käy etsien
Yksin vaan
Yksin vaan..

Muistot
kuin jää kylmettää
ajat entiset
Kai selviää siivet nää
vaikka usko et

Ei,saanutkaan
koskaan luottaa hän ihmiseen uudelleen...

Yöperhonen
vain tietää sen
Nähnyt on pimeyden
sielussaan ja matkoillaan
Yöperhonen
pois lentäen
Jättää taas peloissaan rakkauden
aina vaan..
Yöperhonen
käy etsien
Yksin vaan
Yksin vaan..

Rakkaus on aina ymmärrettävää ja hyväksyttävää.
Omistushalu, jota suurin osa luulee rakkaudeksi,
on määräilevää ja syyttävää.
Mustasukkaisuus on myös vallanhalun ilmaus
ja aina merkki omasta epävarmuudesta
ja omien tunteiden tukahduttamisesta.

näinhän se on...