IRC-Galleria

meille on annettu 2 kättä jolla pidämme kiinni,
2 jalkaa joilla kävelemme,
2 silmää joilla näemme,
2 korvaa joilla kuulemme,
mutta miksi vain 1 sydän ?

koska toinen annettiin ihmiselle joka meidän täytyy löytää <3

jos et kopioi tätä, :
- Silmäs revitään yöllä irti
- Käsiäs ja jalkojas viillellään
-Lopulta sut jäädytetään
mut ei iha kuoliaaks sit sut laitetaa mikroo lämpenee
mut ei nii kauaks aikaa et kuolet sit sut syödään elävältä !

KANNATTAISKO KOPIOIDA VAI HALUUTKO SAMAN KOHTALON
JONKA 15 VUOTIAS TYTTÖ JOUTUI KOKEMAAN KUN
HÄNET KIDNAPATTIIN ! EIKÄ SUA PELASTA MITKÄÄN SELLASET
JUTUT T JOS KOPIOIT TÄN SELVIIT KAIKILT KUOLEMA JUTUILTA
SILLÄ TÄÄ ON TOTTA

Jos olisit tänään halunnut halata jotakin ihmistä jota et halannut, lisää tämä päiväkirjaasi minuutin sisällä tai muuten et tule halaamaan häntä ikinä.

kopioi tämä päiväkirjaasi 20 sekunnin sisällä muuten et saa pimppiä/pippeliä rakastamaltasi henkilöltä ja hän pettää sinua kolmen muun kanssa ja rosvo pöllii rahasi ja talosi räjähtää ja saat kokeista nelosen etkä pääse mihkää jatko opiskelemaa ja kaverisi jättävät sinut ja yksisarviset raiskaavat lemmikkisi ja tulee maalimanloppu ja JOKU MUU SYÖ AINOT JA VIIMEISET KEKSISI SATANA

Jos olisit tänään halunnut halata jotakin ihmistä jota et halannut, lisää tämä päiväkirjaasi minuutin sisällä tai muuten et tule halaamaan häntä ikinä.

Olipa kerran tyttö, joka rakasti yhtä poikaa todella paljon.

Tyttö: H-hei.. Pidän sinusta.
Poika: Aha.
Tyttö: Haluatko olla siis minun kanssani?
Poika: Vastaan ensi kerralla kun tapaamme.

Mutta aina kun tyttö näki pojan, poika sanoi että hän vastaa ensi kerralla.
Tyttö oli kyllästynyt siihen, että poika vastasi aina samanlaisesti:

Tyttö: Olen kyllästynyt siihen, että aina kun tapaamme et voi vastata! Nyt sanot rehellisesti haluatko olla minun kanssa?
Poika: En.
Tyttö: Miksi?!
Poika Haluatko todella tietää?
Tyttö: Kyllä!
Poika: Koska olet niin ruma! Mitä järkeä on olla sellaisen kanssa kuka on ruma ja ällöttävä!
Tyttö: M-mutt..?

Tyttö lähti itkien kotiin.
Hänen äitinsä soitti tytölle:

Äiti: Hei. Ole kotona tunnin päästä, koska käyn kaupassa ostamassa ruokaa.
Tyttö: Joo joo.
Äiti: Olet rakas.
Tyttö: Niin sinäkin. Moikka.

Tyttö meni peilin eteen ja katsoi itseään.
Hän sulkeutui kylpyhuoneeseen mukanaan veitsi.
Kun äiti tuli kotiin hän ihmetteli missä tyttö on.
Hän huusi kylpyhuoneeseen, että onko kaikki kunnossa.
Vastausta ei kuulunut.
Äiti sai jotenkin murrettua lukon ja järkyttyi, kun näki tytön olevan kylpyammeessa ranteet auki viillettynä.
Vesi oli ihan punaista.
Hän oli juuri lähtemässä soittamaan poliisia, kunnes näki peilissä lukevan:
Olenko nyt tarpeeksi kaunis?
Se oli kirjoitettu verellä.
Äiti tajusi siis nyt, että hänen tyttärensä oli tehnyt itsemurhan.

Jos olet ihastunut johonkin poikaan jota et voi saada, lisää tämä päiväkirjaasi.

Ajattele, että saisit nyt soiton, jossa kerrotaan että paras ystäväsi olisi kuollut. Miltä se tuntuisi?
Et pystyisi enään ikinä sanoa hänelle, kuinka paljon häntä rakastatkaan. Kaikki kokemuksenne
yhdessä olisi enään muisto mielessäsi. Kaikki ympärilläsi muistuttaa sinua hänestä. Voit enään vain syyttää
itseäsi siitä, että et arvostanut häntä silloin niin paljon, kun hän vielä oli kanssasi. Miltä tuntuu, kun kaikki
suunnitelmat murskautuvat hetkessä vain ajatukseksi siitä, miten kiva kesästäkin olisi tullut, kun olisit
saanut nauraa kaikille tyhmille jutuille hänen kanssaan. Enään se ei ole mahdollista.
JOS YHTÄÄN välität kavereistasi, lisää tämä päiväkirjaasi niin he tietävät että välität ja rakastat heitä.
jätä tämä vitun tietokone rauhaan, ja mene viettämään aikaa kavereittesi kanssa, se saattaa olla kohta liian
myöhäistä. Ajattele että istut koneella kun kaverisi tekee kuolemaa.

Miettikää....

Tarina joka pistää miettimään elämää...

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi...
2) ...tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

Nyt kun luet tätä tekstiä, sinun on kopioitava tämä blogiisi ja tehtävä tämä,
jos et tee, ihminen, jota rakastat, kuolee.

Muistatko, missä suutelit ensikertaa? - joo :D
Kuka on sinulle tärkein ihminen maailmassa? - kaverit ja perhe
Minkälaisessa seurassa viihdyt? - hyvässä
Tunnetko paljon ihmisiä? - tarpeeks
Mihin suurin haaveesi liittyy? - jaa'a
Kutiatko helposti? - joo
Antaisitko kumppanillesi anteeksi jos hän pettäisi sinua? - riippuu tilanteesta
Onko Titanic hyvä? - en oo ikinä nähny
Ovatko naiset heikompia kuin miehet? - ei todellakaa
Kamalin tunne? - miettikää sitä
Paras tunne? - :D
Oletko ikinä ollut kännissä? - liian usein
Oletko ikinä ollut masentunut? - liian usein
Jaksatko elää elämääsi? - ain ei jaksas , ku tuntuu vaa et elän yksin elämäni loppuu.
Keihin luotat? - hyviin kavereihin

LUETTELE 1 ASIA JOKA SAA SINUT AINA HYMYILEMÄÄN:
- kaverit

TYTÖT TYKKÄÄ KUN POJAT:

- halaavat häntä takaapäin
- tarttuvat hänen käteensä kun hän kävelee vierelläsi, eikä itse joudu tarttumaan!!
- kietoo kätensä hänen ympärilleen, kun hän seisoo
- ei pakota häntä mihinkään
- kehuu häntä, rehellisesti
- halaa häntä, eikä päästä irti ennen kuin on pakko
- soittaa hänelle iltaisin sanoakseen hyvää yötä
- lohduttaa häntä kun hän itkee eikä seiso vain tumput suorina!
- pyyhkii hänen kyyneleensä
- rakastaa häntä koko sydämmellään ja aidosti

jos et kopio tätä päiväkirjaasi minuutin sisällä, tulee sinulle huono rakkaus vuosi..