Laura Moisio - Sinä päivänä
Sinä päivänä, kun tavattiin
Kuka ois uskonut, että näin pitkälle kavuttiin
Yhdessä kavuttiin
Et kuunnellut muita, vaan otit mut mukaan
Ja näin kauneimman lahjan, annoit sen mulle
Ystävyyden tunne, ei niin tuttu tunne mulle
Mut tuntui hyvältä, kun joku kätensä antoi
Ja kauneimmat sanansa eteeni kantoi
Olen kiitollinen, sulle hyvin kiitollinen
Sait mut taas nauramaan, mun elämän hauraan
Sä vahvistit mua, kuuntelit mua
Valat vannottiin ja sovittiin, että yhdessä kuljettaisiin
Maailmoihin toisiin, maailmoihin toisiin
Teit mun elämästä rikkaan, nyt sen huomaan
Vain sä pystyt mulle tän onnen tuomaan
Olen kiitollinen, sulle hyvin kiitollinen
Koska oot ystävä rakkain, mun elämän valo
Ilman sua en tietäis mitä mä sanon
Oot mun ystävä rakkain, mun ystävä
Sun vuokses siirtäisin vuoret ja maat,
Enkä tarvis ketään mua saattamaan
Ja tulen aina sua rakastamaan
Et kuunnellut mukaan, vaan otit mut mukaan
Ja näin kauneimman lahjan, annoit sen mulle
Ystävyyden tunne, ei niin tuttu tunne mulle
Mut tuntui hyvältä, kun joku kätensä antoi
Ja kauneimmat sanansa eteeni kantoi
Olen kiitollinen, sulle hyvin kiitollinen
Koska oot ystävä rakkain, mun elämän valo
Ilman sua en tietäis mitä mä sanon
Oot mun ystävä rakkain, mun ystävä
Sun vuokses siirtäisin vuoret ja maat,
Enkä tarvis ketään mua saattamaan
Ja tulen aina sua rakastamaan
Oot mun ystävä, ystävä rakkain
Rakkain, rakkain, rakkain...
Ystävä rakkain...