IRC-Galleria

[Ei aihetta]Maanantai 10.03.2008 19:34

1. Ajatukseni...
[x] Ovat niin outoja, ettei kehtaa ääneen sanoa
[x] Ovat useimmiten aika pervoja
[x] Voi lukea ilmeestäni
[ ] En ajattele, tekee liian kipeää
[x] Tulevat liian myöhään mieleen
[ ] Kulkevat käsikädessä Einsteinin kanssa
[ ] Tietävät kaikki. Sanon mitä ajattelen
[ ] Muuta, mitä?

2. Kiroilu...
[x] Mitä V****A?!?!
[x] En kiinnitä siihen huomiota
[ ] Saa minut voimaan pahoin
[ ] On sallittua kunhan ei satuta naisia
[x] On 60 prossaa sanavarastoaini
[x] Kuuluu kun kaikki menee päin SANONKO MITÄ?
[ ] On hallinnassa
[x] On osa identiteettiäni
[ ] Muuta, mitä?

3. Totuus...
[ ] Valehtelen aina silmät ja korvat täyteen
[x] Tulee vain lasten suusta
[x] Valheella on AINA lyhyet jäljet
[ ] On periaate, josta en tingi
[x] Valkoinen valhe on sallittua jos totuus loukkaa
[x] Saattaa joskus loukata
[ ] Kissani sen tietää
[x] On parempi ettei äiti tiedä SITÄ
[ ] Muuta, mitä?

4.Lempipuheenaiheeni...
[ ] Minä, minä, MINÄ JA MINÄ!!!
[ ] Urheilu, katsoitko eilen matsin?
[;P] Seksi
[x] Miehet/Naiset
[ ] Fysiikan lait
[ ] Politiikka
[ ] Sää...
[ ] Ei minulla ole mitään sanottavaa
[x] Ihan sama kunhan on hyvää seuraa
[ ] Muu, mikä?

5.Kun puhun...
[ ] En välitä onko suussa purkka vai ruisleipä
[ ] En anna muille suunvuoroa
[ ] Minua kuunnellaan tai itketään ja kuunnellaan
[ ] Kumppanin silmässä on sylkeäni
[ ] HÄH??? En tosiaankaan puhu sulle!
[ ] Haukun sitä levee pers... muijaa...
[ ] Pohdin elämän tarkoitusta
[x] Muut saavat nauraa
[;P] Riisun samalla mielessäni kumppanini
[ ] Muuta, mitä?

6.Esiintyminen...
[x] Joo kiitos EI
[ ] On vahvuuteni
[ ] On perusluonteeni
[ ] Kunnon show pystyyn ja menoksi
[ ] Saa minut oksentamaan kinkkuvoileivän ulos
[x] Vältän niitä tilanteita
[x] On hyvä tilaisuus nolata itsensä
[ ] Käy jos ei tarvitse olla omaitsensä
[x] Tuli heti PANIIKKI..
[ ] Muuta, mitä?

7.Keskustelukumppanini...
[ ] Ihan sama, vaikka naapurin mummo
[x] Vain joku tosi hyvä ystävä
[ ] Äiti
[ ] Psykologi on luojan kiitos olemassa
[ ] Ei jaksa kuunnella minua
[ ] Yleensä suuttuu minulle enemmin tai myöhemmin
[x] On aivan ihana aina.
[ ] Muuta, mitä?:

8.Oppitunnilla
[ ] Blaa blaa blaa blaa, en voi olla hiljaa
[ ] Puhun opettajan yli
[ ] Kirjoitan kynä sauhuten lappuja kavereille
[ ] Pidän pääni kiinni ja välitunnit puhun suu vaahdossa
[ ] Ei kukaan puhu kanssani koulussa
[ ] Viittaan aktiivisesti ja esitän näkemykseni aiheesta kuin aiheesta.
[x] Nukun, ehkä puhun unissani
[ ] Haaveilen ja flirttaan äänettömästi ihastukseni kanssa
[ ] Muuta, mitä?:

9. Viimeksi puhuin...
[ ] Netissä suomi24 palstalle juuri äsken
[ ] kiukuttelin äidille
[ ] mesetin ystävän kanssa
[ ] Juorusin puhelimessa
[ ] En muista, koska viimeksi...?
[ ] reistailevalle koneelle
[ ] itsekseni
[ ] lemmikille tänään
[ ] En voi puhua kun on ääni pois...
[x] Muuta, mitä/kenelle?: galtsussa ihmisille

10.Ääneni...
[ ] On piipittävä, kukaan ei koskaan kuule minua
[ ] On äänenmurroksen kourissa
[ ] On kova ja kaikuva
[ ] Kuulostan eri sukupuolen edustajalta mitä olen
[ ] On poissa tänään
[ ] on NORMAALI.
[x] En edes uskalla ajatella
[x] Riippuu siitä puhunko ystävälle vai äidille
[ ] on kimittävä
[ ] on ärrävikainen
[ ] Muuta, mitä?:

[Ei aihetta]Maanantai 10.03.2008 18:33

ei ollukkaa hissakoet! ainoo päivä täl viikol ko ei kokei ;))

[Ei aihetta]Sunnuntai 09.03.2008 16:08

koko ens viikko täynnä kokei.... Ei!

[Ei aihetta]Sunnuntai 09.03.2008 15:12

tääääääääää on NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN paskaaa........... juuh khyl.....

[Ei aihetta]Sunnuntai 09.03.2008 13:39

khyl...Ennillä on minä kielto ja mulla ennikielto.. juuh... hyvi menee... ihaku se auttas jtn...

[Ei aihetta]Lauantai 08.03.2008 23:15

joo moi vaa... porukat o syvältä ja kyllä mä mielelläni menisin mielummi johki vitu laitoksee, ko jään tänne saatanan paskaa!!!!!!!

[Ei aihetta]Torstai 06.03.2008 17:45

Nvk=<333

[Ei aihetta]Tiistai 04.03.2008 20:03

hahha ny nvk:s... <33 iiihanaa ko ei tartte kestää sitä vitu paskaa ANNA TAPION KESKITYSLEIRIÄ!
Ku ny Enni viä pääsis siel paskast pois ni <3

Nii voi käydä joskus... :<Sunnuntai 02.03.2008 13:56

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

[Ei aihetta]Sunnuntai 02.03.2008 00:22

01. Oletko nyt rakastunut: e
02. Uskotko rakkauteen: ju
03. Oletko koskaan särkenyt kenenkään sydäntä: e
04. Onko kukaan särkenyt sinun sydämen: eeeei...
05. Oletko koskaan ihastunut ystävääsi: juu.. (jätkään)
06. Oletko koskaan rakastanut/ihastunut jotain, mutta et ole kertonut tälle: juuh
07. Pelkäätkö sitoutumista: e
08. Onko sinulla koskaan ollut salainen ihailija: mulla vai? hahah no ei..
09. Uskotko rakkauteen ensi silmäyksellä: no ööh.. en kyllä..