” Lasken käteni, kerätäkseni lasinsirpaleita lattialta edestäni. Hätkähdän, sattuu, sain pienen haavan sormenpäähäni, valuu verta. Nousen lattialta ja haen laastarin, kun laastari on sormessa, jatkan keräämistä. Hetken päästä saan toisen haavan, vavahdan taas ja haen uuden laastarin. Nyt en enää luota omaan varovaisuuteeni, laitan hanskat käteeni. Alan varovasti noukkia sirpaleita, kaikki sujuu hetken hyvin ja keskittymiseni herpaantuu hetkeksi. Ja niin valkean hansikkaan pintaan tulee verta, iso lasinpala viilsi hanskan lävitse kämmeneeni. Nyt peräännyn ja kierrän sirpaleet kaukaa, nuo jotka kerta toisensa jälkeen satuttivat minua.”
-pätkä novellistani-