IRC-Galleria

taas yks hyvä päivä takana, en oo tehnyt yhtään mitään, eikä tää mitääntekemättömyys ees häiritte mua tänään x).. huomenna elokuviin, en tiiä viä mitä mennään kattoon mut ei se mitään :P ja sit jos löytäis uuden takin, ehkä housut..

pienen pieni ikävä vaan jatkuu.. ikävä on vähän hassu juttu, kun mut se saa nyt vaan hymyileen, on kiva vähän ikävöidä toisinaan jotakuta.. eihän se tietty aina hymyilytä, mut tällä kertaa kuiteskin.. aika pöhköö :P

no kuiteskin.. älkää tuhlatko aikaanne näiden hassujen tekstien lukemiseen, voitte varmasti käyttää aikanne paremminkin.. 8)

mä taidan olla vähä ailahteleva ihminen, se ei oo kyl aina ihan hyvä, voi mennä kavereilta päät vähä sekasin mun kans, joskus ihan oikeestikkin :S.. koittakaa silti kestää.. mut siis tosiaan joo..
<3<3<3
että tota.. nyt on taas yks hihitys hetki, haluis kovasti nähä yhen ihmisen..tahtoo tahtoo..:) (ja kaisa ei sit yhtään virnistele :D) no mut täytyy koittaa vaan kääntää ajatukset pois henkilöstä, nii ei oo sit nii kova ikävä.. tai sit koittaa vaan nähä sen, se on varmaan se järkevämpi, noh ainaskin se kivempi vaihtoehto :P
<3<3<3
kuiteskin.. no joo.. näis mun jutuis ei oo ikinä mitään kiinnostavaa tai järkevää, säälin ihmisiä jotka näitä esyvät lukemaan.. *virnistys*
<3<3<3
ja sit ne sydämmet.. haluisin laittaa erilaisia sydämmiä, vaik ISOMPia aina toisinaan tai muuten vaan erinäkösiä, mut ku tää tekniikka on näin surkeeta niin tyydytään näihin tavanomaisiin.. :P
<3<3<3.. sydämmet on kivoja.. ja mä väsynyt, tai muuten vaan outo.. se outo on varmaan lähempänä.. x)

mä luulin et mul ei olis mitään tekemistä lomalla, ja et tulis oleen tosi tylsää, mut oikeestaan mul on ollu tosi hyvää aikaa.. enkä ees paljoo ikävöi ketään kavereitakaan vaik en oo nähny, ei millään pahalla x) Nyt on ollut aikaa nukkua, aikaa olla, ja saanut viettää luppo-aikaa just niinku on halunnu, ja se on ollu mahtavaa.. pitkästä aikaa oikeesti ollu kotonakin :) ja siltikin on tekemistä viikolla, niin et ei koko loma mee kotona..

yks _ _ _ _pää vaan hommas itsensä sairaalaan jouluna, vakavaan tilaan ja se on vähän varjostanut lomaa, eikä aina niin vähääkään :/ toisaalta oon sille vihanen, koska se siellä on omaa syytänsä, toisaalta tunnen myötätuntoa sitä ja yhtä mulle tosi rakasta ihmistä kohtaan, jota tapaus satuttaa.. enkä oikeen tiiä mitä ajatella, mut mä oon kyl päättänyt etten anna sen pilata mun jouluani..

kaikkiaan oli kuiteskin ihan fantsu joulu.. :) <3

(-...kaikki ei välttämättä ole hyvin, asiat eivät ehkä mene tai ole niinkuin tahtoisin niiden olevan, mutta se ei silti estä sitä etteikö voisi olla onnellinen, eihän? siitä huolimatta hymy kasvoilla, voin kulkea tätä pientä tietäni, päivästä toiseen onnellisena. Kunhan vain yksi asia pysyisi...- ) (hihii)

että totaa ei enää sähkökatkoksia, toisaalta oli ihanan joulusta ku oli talo täynnä kynttilöitä :) ja muuten ihan pimeetä, mut ei se kyl kauheen käytännöllistä oo :D

no joo..
sydämmiä: <3<3<3<3<3<3 ja viä pari <3<3<3+*virne*

et näin tänään.. :D

no ne, joilla menee hermot näihin häröihin tekstin pätkiin, jättää sit vaan lukematta :D..

Vain hetki kun olit siinä,
vain hetki kun olit poissa.
Tuo hetki oli iloa ja surua,
tuo hetki oli lämmin ja kylmä.
Tuona hetkenä itkin ja nauroin samaa säveltä,
Tuona hetkenä löysin jotain arvokasta.
Kuitenkin se oli vain yksi hetki,
ja hetkethän katoavat, kuin pimeys aamun koittaessa.
Ei jää mitään, ei mitään todellista.
Sinä kuitenkin jäit ja sinä pysyit,
vaikka jalanjälkesi olivatkin maassa,
kävelivät pois päin,
jotain sinusta kuitenkin jäi.
Jotain minkä tunnen vielä vuosienkin päästä,
en kykene sitä näkemään, silti voin sen tuntea.

-juu en analysoi sen enempää, tuli vaan jostain samaa vauhtia kun kirjotin x)-

joo rahaa palo ihan kiitettävästi, (terkkuja mikolle :D), mut nyt on joululahjat ostettu :)
Siin se päivä sit melki olikin.. oltiin noi puol yks tampereella ja tultiin sit joskus puol seittemäks kotiin.. kivaa oli.. hihii (jatkuu..)

Mä en oo täydellinen, helppo sanoo mut sit ku se pitäis itse hyväksyä, siitä tulee tosi vaikeeta. Mä teen virheitä, mä saan oppia niistä. Mä ajan pääosin omaa etuani, ja oon toisinaan tosi itsekäs, pinnan tulee silti kiiltää. Siispä heitän nuo asiat nurkkaan, hautaan ne kuoreni sisälle, ettei vaan kukaan löydä niitä, ja tajua millanen mä oikeesti oon.

Toisinaan tuntuu ettei voi kun levitää kätensä sivuille. Ei yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä, se että mikä on oikein, kannattavaa, käsitys siitä hämärtyy ihan totaalisesti. Kannattaako vai eikö, nii-i jos jollakin on siihen vastaus nii otan mielelläni vastaan ;) ku oikeesti ei vain tiedä.. ja se on niin väsyttävää. Kysyy neuvoo ihmisiltä ja nekin antaa ristiriitasia neuvoja.. :S ei huoh..
ja sit varsinkin se että on asiat muuten HYVIN, tai jopa tosi hyvin ;) nii sit kaikki mustenee ku painii yhen asian kanssa.. ja se on rasittavaa..
Sellanen ajatusten ja tunteiden taisto pään sisällä ei anna millekkään muulle tilaa, ja kaikki päivät "tuhlaantuu" sit pelkkään ajatus sotaan, itsensä kanssa..

” Lasken käteni, kerätäkseni lasinsirpaleita lattialta edestäni. Hätkähdän, sattuu, sain pienen haavan sormenpäähäni, valuu verta. Nousen lattialta ja haen laastarin, kun laastari on sormessa, jatkan keräämistä. Hetken päästä saan toisen haavan, vavahdan taas ja haen uuden laastarin. Nyt en enää luota omaan varovaisuuteeni, laitan hanskat käteeni. Alan varovasti noukkia sirpaleita, kaikki sujuu hetken hyvin ja keskittymiseni herpaantuu hetkeksi. Ja niin valkean hansikkaan pintaan tulee verta, iso lasinpala viilsi hanskan lävitse kämmeneeni. Nyt peräännyn ja kierrän sirpaleet kaukaa, nuo jotka kerta toisensa jälkeen satuttivat minua.”

-pätkä novellistani-

Olet pimeässä, neljän seinän sisällä, missään ei ole ovea mistä paeta..alkaa kuulua epämääräistä pauketta, seinä kaatuu päällesi, sitten toinen.. järjestyksessä jokainen seinä kaatuu päällesi, lopuksi katto romahtaa niskaan. Tunnet valtavaa kipua, tahtoisit luovutaa, antaa elämän jättää.

Makaat siinä voimattomana, luovuttaneena, odottaen jotakin. Se jokin on aina pelottanut sinua, mutta tällä kertaa oikein odotat sen tuloa. Mitään ei tapahdu, olet yhä siinä, tulee aivan hiljaista, kuulet vain oman raskaan hengityksesi.

Jostain kuitenkin saat pieniä voiman rippeitä, kuin tuli johon roiskitaan bensaa. Noilla tahdon pisarilla löydät halun elää uudelleen, voimasi kasvavat kasvamistaan. Hiljalleen alat työntää seiniä päältäsi, se on hidasta työtä, mutta lauta kerrallaan työnnät seinät sivuun.

Mitä lähempänä olet raikasta ilmaa, sitä enemmän voimia ponnistat. Sitten olet pinnalla jälleen, olet häikäistyä kirkkautta. Noiden seinien sisällä et koskaan nähnyt valoa, nyt kun muurit ovat murtuneet, katto säpäleinä maassa, sinä vihdoin elät ja elämä sai uuden merkityksen.

-en tiiä mikä toi oli, tuli vaan jostain :D-