IRC-Galleria

(..ihan höntti päivä tänään vaihteeks x)

ihana päivä tänään :) ..kaikki vaan tuntuu oikeesti jotenkin loksahtavan paikoilleen. auto juttu alkaa edistyä johinkin, oma keittiö, kylppäri ja olohuone kesäks, ja ilmanen ruoka, vesi ja sähkö naapurista! :D todellista itsenäistymistä xD
(okei porukat on ihan vieres, mut ei niitä tarvitse katsella, kun en mä oo kesäl kuitenkaan paljoo kotona ja oma ulko-ovi ja AvaiN)..opiskelu ja kaikki muukin <3 nyt kun sais nää kouluhommat pussiin nii pääsis töihin ja sais viel rahaa x)
älkää ampuko mua ihan vielä alas, tääl tuulee mut on kaunista ;)

---

"Idols Arissa vaikuttaa antikristuksen henki.

'Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa' (2 Tess 2:7)."

---

kaikkee sitä löytää ku on turhaa aikaa, vähän repesin :DD syntistä heviä muhahaahaa..

---

"Idols Arissa vaikuttaa antikristuksen henki.

'Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa' (2 Tess 2:7)."

---

kaikkee sitä löytää ku on turhaa aikaa, vähän repesin :DD

ei hemmetti mikä päivä tänään xD döskdöljfoekpf, sd jalskd kwjmdpioa lokijrflka aslj lkjsdoej sdjljl akmd jdfkmfio sedfjmsow odfd, km.. kysyttävää? joo ja sit tauolle.

Nii monesti sitä vannoo et jos vois mennä menneisyyteen ja muuttaa jotain jälkiviisaana nii ei sitä tekis, koska siitä on oppinut ja plaap plaap.. hitto eikö?! Ehkä olis taas aika turruttaa itsensä noihin kliseisiin, et olis aina jotain mihin lohduttautuu, ..ehkä nii.

Toisiin hetkiin tahtoisi aina palata uudelleen, niihin sekuntteihin. Tuntea uudelleen sydämen kiivaat sykkeet ja perhoset masussa. Tuntea kosketuksen. Palata tietämättömyyteen. Miksi sitten pyöritämme silmäluomillamme eniten muistoja jotka haluisimme jättää taaksemme, ehkä vain oppiaksemme Lohdutukseksemme tallennamme myös ne parhaimmat hetket, jotka voi halutessaan elää aina uudelleen ja uudelleen.

koska pojat ovat tyhmiä, täytyy poikien noudattaa tyttöjen sääntöjä x)

tyttösäännöt:
http://users.livejournal.com/_idiootti/48155.html#cutid1

>ei se oo ihan nii vakavaa..

allerginen muuttolaatikoille, rikotuille lupauksille ja takatalvelle.

..juu tiedän..
-yhyy elämä on paskaa ja itken sen irKEN:iin x)

Ihminen itse määrittää itsensä hinnan itselleen. Ole halpa, arvoton ja korruptoitunut paska, ole arvokas kaikinpuolin. Ole mitä vain, etkä ole mitään niin kauan kun et ole rehellinen itsellesi. Olematon sinusta tulee vasta kun kiellät itsesi itseltäsi. Katso itseäsi peiliin ja pyyhi hengityksesi huurtama peili puhtaaksi, se minkä kiellät itseltäsi näkyy muille ja sen minkä peität muilta, on lähimpiä osia itsessäsi. Katso itseäsi silmästä silmään, huomaa se kaikki lika mikä peittää sinua, ruostuneet muistot ja tahritut kädet. Huomaa kaikki se puhdas ja kaikki se kaunis mikä sinua koristaa osana itseäsi. Myönnä se kaikki ja rakastu. Tuo rakkaus itseesi parantaa, elvyttää, tunnustaa ja tunnistaa, ei korota sinua muiden yläpuolelle tai ylpistä. Vasta opittuasi katsomaan itseäsi silmästä silmään, vasta rohkaistuneena riisuutumaan itsellesi, vasta silloin voit kohdata aidosti toisen ihmisen.. Iho voi painua ihoa vasten, olla tuntevinaan toisen lämmönkin, silti välillä voi olla kymmenittäin kylmiä, karheita, tuttuja ja tuntemattomia muurauksia. Tutustuminen itseensä on ikuinen matka, sitä tehdään täällä syntymästä kuolemaan. Tuskin meistä kukaan oikeasti koskaan itseään täysin tuntee ja tunnustaa, kenties kuitenkin matka on päämäärää mielekkäämpi. Ihmisen joka ei kohtaa itseään on vaikea kohdata muita, ihmisen joka ei rakasta itseään on vaikea rakastaa toista. Rikkinäinen työkalu ei korjaa mitään, mutta kun se korjataan, voidaan sillä korjata vuorostaan muita työkaluja.

Tässä aallokossa tuuletetaan aallonharjalla ja painutaan kivenä pohjaan, vesi heittelehtii meistä jokaista hallitsemattomasti, mutta me itse päätämme suhtautumisemme. Voimme uida ja porskuttaa, tai luovuttaa. Ei aina jaksa ja silloin voi veli tai sisko pinnalta sukeltaa auttamaan, ojentaen käden. Itse meistä jokainen kuitenkin ui, ikuisesti ei kukaan kykene kellumaan toisten ihmisten varassa. Jos et päätä polskia, jäät pohjaan. Yksinkertaista. Ehkä meistä jokaisen täytyy istua toisinaan hetki pohjassa omasta valinnasta, kunnes kaipuu pinnalle ja hapenpuute saa meidät uudelleen uimaan. Toinen päättää uida ja toinen odottaa posket sinertäen aina uutta vierestä uivaa vapaalippua pinnalle. Joskus vesi lämmittää varpaita, joskus se vie hypotermian rajoille.
Joskus jään katsomaan meren pintaa ja sen laajuutta, ihmetellen näkymää. Toiset juoksevat pintaa myöten, astuen toisten ihmisten päiden päälle, painaen ne pinnan alle. Kuin juoksisi eteenpäin uppoavaa kivipolkua. Toiset uivat tasaista vautia eteenpäin silmät kiinni tai suoraan horisonttiinsa liimattuina, välillä käyden pinnan alla, mutta jatkaen pian taas kulkuaan. Toiset keskittyvät sukeltamaan toisia pohjasta pääsemättä lainkaan eteenpäin, tai ehkä se on heidän päämääränsä. Toiset uivat pareina, toiset yksin. Toiset joutuvat jatkuvasti myrskyihin tahtomattaan, toiset uivat mustien pilvien perässä. Ja kaikille näille nousee aamuin sama aurinko, laskien illalla, ja sama kuutamo koristaa öisin samaa tummaa taivasta. Yksi iso perhe.