IRC-Galleria

se on harvinaisen vaikea joskus tyytyä osaansa yksinäisessä sängyssä, kun tietää rakkaansa olevan vaivaisen lyhyen matkan päässä odottamassa nukkuen - lämpimässä sängyssään palellen yksinäisyydestä... en jaksaisi odottaa vain.. <3

silloin voi vain tuudittautua muistoihin ja ajatuksiin siitä kuinka epäonnistunut on itsensä kanssa ja kuinka paljon muuta voisi olla. Ei täydellisyys ole tähtäimessä eikä mielessä eikä odotuksena eikä realiteettina. ajatuksien massa on liian valtava että niitä voisi eritellä, suuri pimeys, sekasorto, anarkia, olemattomuus liiallisuudesta. Yliväsymystä toisin sanoen. lukittautuminen antaa varjoa mutta myös rautaa. ei mieli ole vapaa jos ruumiinsa sitoo maahan.

hämmästyksien hämmästys on vain aivastus. pelkkä hairahdus. ei ole selkeyttä. vain ajatuksia joita - rihma, joka katkeaa syntyessään. kuten toivo. sairaalle sielulle ei anneta armoa koska -_- osaa pyytää. jos et kestä, luovuta, ole ihminen! ekolokerosi odottaa. Taivas ei ole vastaus vaan teennäisyys. ei sinua kukaan pyydä ajattelemaan. ole ihminen!

anteeksi loukkaukseni. en usko että asianomaiset koskaan saavat sanojani selville. en tunne heitä, en tiedä heistä, en nimeä, en mielestä. tiedän vain ongelman.
kiitos ja kumarrus olemassaolostasi ja kertovista sanoista. elän elämääni ja kerron eteenpäin, itsenäni. tee samoin.

oveluus kuuluu kaikille.


)
<
-
-
<