IRC-Galleria

Hän ei tiedä, että rakastan häntä - ei hänen pidäkään.
Vaikenen ja painan pääni - en salli hänen nähdä tätä häpeää.

Olen peittänyt suruni ja kaipuuni valheellisen naurun alle,
jottei hän epäilisi minun löyhkäävän rakkaudelle.

Hän katsoo minua kauan, hartaasti - toivoen,
että minä siihen katseeseen vastaisin.

Elämä ilman häntä on tuskaa,
mutta elämä hänen kanssaan olisi tuskallisempaa.

Vaellan kahden maan väliä, odottaen,
että hän ymmärtäisi tunteeni ja sydämeni pimeyden.

Hän ei anna minulle rauhaa.

Hän ei tiedä, että rakastan häntä yli kaiken muun,
antaisin hänelle tähdet, taivaat, kuun

Vain hänen vuokseen vertani vuodatan
ja sillä tätä runoa kirjoitan.

Kaipuu raastaa rikkinäistä sydäntä.
Kipu ja tuska viiltää niin syvältä.
Suolaa haavoihin liisä vain heitetään,
kun sinua, rakkaani, muistelen ja kuolen tähän ikävään.

Sinä olet se lääke, joka minut voi parantaa.
Sinä olet se ajopuu, johon turvaudun, kun olen liian turta uimaan
tässä syvässä tuskan ja kaipuun valtameressä,
sieluni syvissä syövereissä.

Sinun hymysi on minun aurinkoni.
Sinun silmäsi ovat minun taivaani.
Vain katse ja huoleni haihtuvat,
vain sana ja painajaiseni unohtuvat.

Jos vain saisin olla ikuisesti luonasi,
pitää sinua sylissäni ennen suloista kuolemaasi.
Seuraisin sinua, rakkaani, vaikka helvettiin asti,
suojelen ja rakastan läpi pimeyden, läpi painajaistesi.

Ethän jätä minua yksin kärsimään?
Ethän minua hylkää tähän tuskaan ja ikävään?
Kuolen puolestasi vaikka tuhat kertaa, jos jumalat sitä vaatii.
Juoksen eteesi, kun olet vaarassa kuolla luotiin.

Sillä sinun hymysi on minun aurinkoni.
Sinun silmäsi ovat minun taivaani.
Vain katse ja huoleni haihtuvat,
vain sana ja painajaiseni unohtuvat.

Jos vain saisin olla ikuisesti luonasi,
pitää sinua sylissäni ennen suloista kuolemaasi.
Seuraisin sinua, rakkaani, vaikka helvettiin asti,
mutten ikinä sinua pois pahuudelle antaisi.

Nyt kun päivä poistuu,
yö tulee sijaiseksi sen.
Se kaavullansa peittää kaiken,
loistaa tähdet ja kuu.

Hiljaisuuden lävitse
huuto sujahtaa
ja jälleen hiljaa nukkuu maa.

Kun taasen herää, päivä
palaa hiljaa paikalleen.
Kuin aamukaste,
kyyneleet kiven kastelee.

Hahmo aamuhämärässä
katuu tekojaan,
ja itkee kuin hullu pelkojaan.

Vain yksinäisyys katkeroittaa
pienen sydämen.
Se muurit rakentaa
ylle suurien haaveiden.
Kertaakaan ei kiellä,
mutta silti vankiaan
ei kahleista päästä,
jättää vain uhrinsa kitumaan.

En voi hengittää
en voi elää ilman sua
On vain hetken unelmia
joista ei koskaan tule mitään

En voi odottaa
en voi olla ilman sua
On vain hetken rauha,
joka jatkosodalla sovitaan.

Mitä väliä meistä?
Maailma kulkee eteenpäin ilmankin
Ota oppia virheistä!
niin voin ottaa sinut takaisin.

Mitä väliä meistä?
Tuhosit kaiken kuten ennenkin.
Unelmia elämästä
josta ei totta tullutkaan.

En voi välittää
nyt pidän huolta itsestäni.
En voi ymmärtää
oletko koskaan tullut sitä ajatelleeksi?

Kuinka kauniisti maailma vaipuu
tuhkaan
kuten unelmat ja turhat
toiveet
anteeksi annetaan

on onni
jota ei voi onneksi kutsua
on kohtalo,
jota ei vain voi uhmata.

Mitä väliä meistä?
Maailma kulkee eteenpäin ilmankin.
Mitä väliä meistä?
Tuhosit kaiken, kuten ennenkinÂ…

Tuska minulta kiellettiin,
Tuska, joka on minun omaani.

Sanottiin:
Älä sure, älä itke.
Älä tunnusta tuskaasi,
Älä siitä muille kerro.
Heitä se pois.

Ne olivat vain sanoja suustasi,
mutta ne minua satuttivat.

Sanottiin:
Älä kirjoita, et osaa.
Ala tunnusta kirjoitusta omaksesi,
Älä kirjoituksistasi muille kerro,
Unohda ne.

Kunpa se olisikin niin helppoa,
Mutta ei, ei se ole.
Kirjoituksella tuskaani tunnustan.
Kukaan ei voi kieltää minulta tuskaani, kirjoitustani,
eikä minua itseäni.
Kukaan ei voi estää,
paitsi minä itse.

Miksi tuskaa ei voi mikään pysäyttää?
Arvet sydämeen siitä ikuisesti jää.
Mä kiroon sut alimpaan helvettiin

Sun kauneutesi mut uskomaan sai tunnen poltteen kuuman rinnassain.
Miksi tuskaa ei voi mikään pysäyttää?
Kaiken, mitä mä sain annoin sinulle ja sä valehtelit minulle.
Arvet sydämeen siitä ikuisesti jää.
Tulit mua vastaan meidän pihatiellä.
Kuka toi on sun vierellä?
Mä kiroon sut alimpaan helvettiin.
Vihaan sun kuvaa, heitän kamasi pois.
Tuotit kipua mulle vaikka kauan tunnettiin!

Mä toivon tätä sulle: kuole, kuole
Haavoistani tuska: nuole, nuole
En haluu nähdä sinua koskaan enää
Älä tule lähelleni vaan lähde menemään

Mä toivon tätä sulle: kuole, kuole
Haavoistani tuska: nuole, nuole
En haluu nähdä sinua koskaan enää
Älä tule lähelleni vaan lähde menemään

Sä sait mut paljon tuntemaan ja paljon sinua vihaamaan
Tunnusta kaikki, katso mua silmiin.
Sä tapoit mun uskon elämään.
Miks menit minua pettämään,
syvät haavat sydämeen jättämään?
Anteeksi en koskaan suostu antamaan.
En sua päin katsokkaan.
En haluu susta koskaan kuullakkaan.
Vihaan sun kuvaa, sua ei enää oo!

Mä toivon tätä sulle: kuole, kuole
Haavoistani tuska: nuole, nuole
En haluu nähdä sinua koskaan enää
Älä tule lähelleni vaan lähde menemään

Syvä ahdistus painaa mieltä ja kehoa. Mikään ei tehoa, mä vaan ajattelen sinua ja minua
Mikä meni pieleen? Sun kaunis kuvasi jää syvälle mun mieleen
Ja kaiken mitä mä sain ja koin, mä annoin sulle ja sä valehdellen, vannoit rakkauttas mulle
Olen ikuisesti katkera
Maa järkkyy! Paine on niin vitun kova, että kaikki särkyy

Mä toivon tätä sulle: kuole, kuole
Haavoistani tuska: nuole, nuole
En haluu nähdä sinua koskaan enää
Älä tule lähelleni vaan lähde menemään

Siit on jo melkein kaksi vuotta, kun me viimeks tavattiin, ja ainakin kolme vuotta
siitä kun me erottiin, me luvattiin olla ystävii ja aina välillä soittaa, me luvattiin
pitää yhteyttä ja ehkä uudelleen koittaa, en tiedä mihin se katos, mitä sille tapahtui,
ehkä meidän suhteeseen vaan liian paljon mahtui, mitä mä nyt teen, mistä saisin
lohdutusta, en tuu ikinä saamaan sua takas, mut mä välitän susta.

Vaikka jouduttiin eroamaan
mä välitän susta, mä välitän susta
vaikka haaveet ei tuu toteutumaan
mä välitän susta, mä välitän susta
miten saisin sinut uskomaan
mä välitän susta, mä välitän susta
vaikken pystyis sitä sanomaan
mä välitän susta, mä välitän susta

Me luvattiin olla ystävii, mut nyt se on enemmän susta kii, en pysty suhtautumaan
sun uuteen kundikaveriin, mä oon kelannut meidän suhdetta ehkä vähän liikaa,
mun liittymä suljettiin, eikä mulla oo duuniikaan, meil oli oma koti, mut mä en ollut
paikalla, olin välinpitämätön, sitä on turha haikailla, jos nyt voisin päättää, aloittaisin
alusta, en tekis samoja virheitä, koska mä välitän susta.

Vaikka jouduttiin eroamaan
mä välitän susta, mä välitän susta
vaikka haaveet ei tuu toteutumaan
mä välitän susta, mä välitän susta
miten saisin sinut uskomaan
mä välitän susta, mä välitän susta
vaikken pystyis sitä sanomaan
mä välitän susta, mä välitän susta

Ja näin kun ajattelee asiaa tarkemmin
kaikki voisi olla hiukan paremmin

Hei joo, hei joo, mikä mua vaivaa, ei oo, ei oo, me nähty pitkään aikaan, silti mä ajattelen sua
vaan päivästä toiseen, ja kenenkään toiseen rakastua voi en, onkohan sulla samoi
fiiliksiä mua kohtaan, jos mä sut kohtaan, niin mihin se johtaa, auttaisiko enää
jos mä näyttäisin katumusta, kertoisin sulle, et mä välitän susta

Vaikka jouduttiin eroamaan
mä välitän susta, mä välitän susta
vaikka haaveet ei tuu toteutumaan
mä välitän susta, mä välitän susta
miten saisin sinut uskomaan
mä välitän susta, mä välitän susta
vaikken pystyis sitä sanomaan
mä välitän susta, mä välitän susta

Vaikka jouduttiin eroamaan
mä välitän susta, mä välitän susta
vaikka haaveet ei tuu toteutumaan
mä välitän susta, mä välitän susta
miten saisin sinut uskomaan
mä välitän susta, mä välitän susta
vaikken pystyis sitä sanomaan
mä välitän susta, mä välitän susta

Ikävöin sinua
kun jätit minut
oloni tuntui niin tyhjältä
Et tiedä kuinka eromme teki
kipeään mutta päästin sinut menemään,
koska oikeasti rakastin sinua
ja rakastan vieläkin ja
kun en halunnut kiusata sinua,
kun luulin että et oikeasti
halunnut olla kanssani,
mutta luulin väärin kun,
loppuen lopuksi puhuimme asiat
selville niin paljastui että aattelimme
samalla tyhmällä tavalla...
Mutta toivotan sinulle
kaikkea hyvää ja toivottavasti
vielä joskus olisi uusi mahdollisuus
olla yhdessä sinun kanssasi.

Rakastaen sinua.

Sun vuokses', rakkahin,
mitä vain tekisin.
Sun vuokses', rakkahin,
jopa olisin valmis kuolemaan.

En koskaan voisi pettää
näitä vähäisiä sanojain.
Kunhan vain saisin tietää,
että tunnet samoin, rakkahin.

Sun vuokses', rakkahin,
voisin meret ylittää kävellen.
Sun vuokses', rakkahin,
menisin läpi Helvetin tulien.

En koskaan voisi pettää
sinua, rakkahin.
Kunhan vain saisin tietää,
että tunnet samoin, rakkahin.

Rakas - vain sinä oot
se ainoa minulle.
Jos kaipaat aurinkoon,
tai vain syliä,
kutsua minua ja olen siinä,
sinun vierelläsi, ainiaan,
Enkä halua erota sinusta, rakas, koskaan!

Joten, salli minun tulla luoksesi
vielä kerran ennen kuolemaa.
Anna minun tuntea kätesi
ympärilläni ja havahtua suudelmaan.

Vain sinä yksin voit
minut tältä sieluntuskalta pelastaa.
Vain sinä yksin voit
minut ikuisuuteen havahduttaa.

Rakas - vain sinä voit
minut tältä tuskalta pelastaa.
Ne vähäiset sanatkin,
ne vähäiset teotkin,
eivät ole rinnallasi mitään.
Sun vuoksesi, armahin,
tekisin mitä vain.
En halua erota sinusta - koskaan!

Sinun vuoksesi - vain sinun vuoksesi -
menisin läpi Helvetin tulien.

Kunhan vain saisin tietää,
että tunnet samoin, rakkahin

Siinä sinun vierelläsi,
täydellisen onnellisena,
olisin halunnut vajota uneen
Sillä se olisi ollut levollisin uneni,
onnellisin kaikista