IRC-Galleria

Minä muistan sinut
Kun katson kurkien auraa
Minä muistan sinut
Kun lapset nauraa
Minä muistan sinut
Kun pakkanen paukahtaa
Minä muistan sinut
Ja aina aion muistaa

Minä muistan sinut
Paremmin kuin ketään koskaan

Tällä viikolla joka päivä herätty 5 navettaan ja sitten päästy pois siinä ennen kaheksaa ja menty puol 3 päivällä uudestaan. Tänään synty pikku lehmä vauva ku oltiin lypsyllä :)

Onko rakkaus vain kemiallinen reaktio? : O

^
^
^
^
Oli pelottavaa viimeyönä. Joku vihelteli meidän pihalla YÖLLÄ ku oltiin Tiian kanssa tupakalla :( Meinattiin saada sydäri :D

Caroliina sanoo:
Missä olet Se oikea.
Meidät on tuomittu olemaan
ikuisesti yksin. :DDDD

linda sanoo:
no einy sentään kyllä se
tuolla jossain on

Caroliina sanoo:
Ei ole usko pois -_-"

linda sanoo:
elä särje mun unelmii

Caroliina sanoo:
Sitä varten ystävät ovat
olemassa

linda sanoo:
kiitos

Kärsikää te muut vaan koulussa ni mä oon lomalla :D
Joo on tosi kiva loma kipeenä <3
Heräsin yöllä ja luulin tulleeni sokeeks tai puol sokeeks ku en nähny töisella silmällä mitään. No en jaksanu miettii asiaa enempää ja jatkoin unia. Aamulla heräsin ja olin SOKEA. No en mut mul oli silmätulehdus siinä mun "sokeassa" silmässä. Vähä jännää mul ei oo koskaan ollu silmätulehdusta :O Mun silmä on ihan PUNANEEEN ja oon tosi kauniin näkönen ;) kelpais varmaan sullekki.
Niin ja sit tähän päälle mul on viel kurkkukin ihan helvetin kipeä. Mul on kurkussa klamydia :( no ei ole... : DDDD

jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
ois susta samanlainen tullut
mitään en ois muuttanut

ohikulkijat luulee
minun seinille puhuvan
tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
sua aina rakastan

tahdon susta kiinni pitää
vaikken sua oikeasti enää nää

en tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin

olet joka ikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
vuoteeseeni kuvitellut
sulle kadulla puhunut

hiljaisuutena öissä
ääriviivoissa pihakoivun
ilman sua oon kuin vöissä
ilman sua lakastun

saanhan susta kiinni pitää
vaikken sua oikeesti enää nää

en tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin

olet jokaikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa

kiitos
kun olit totta hetken
nyt mun täytyy tästä jatkaa
vierelläni teet loppuretken
vaikka se olis kuvitelmaa

olet jokaikinen yön ääni
osa lempeää valon kajoa
kesäsateena saavut elämääni
en kuivuuteen hajoa

oo valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

Oli mulla kerran yksi jota
rakastin
Kaunis mies jonka toiselta
mä varastin
En mä jaksa selittää
Sulle yhtään enempää

Minulta on kaikki kaunis
viety käsistä
Olen ollut useasti niin
väärässä
Älä lopu elämä
Vielä lähipäivinä

Kanna minut sylissäsi yli
surujen
Kanna minut silloin kun
yksin jaksa en
Kanna minut mä en koskaan
löydä perille
Niin kuin kyynel poskelle
Minä kuulun sinulle

Kukaan ei oo ollut mulle
koskaan tärkeä
Mulla ei oo ollut voimaa
olla lähellä
Sinussa sen huomasin
Miehet itkee paremmin

Kanna minut sylissäsi yli
surujen
Kanna minut silloin kun mä
yksin jaksa en
Kanna minut mä en koskaan
löydä perille
Niin kuin kyynel poskelle
Minä kuulun sinulle

Joutsenet

Voit sanoa mitä haluat,
se ei tunnu se ei kosketa
mene vaan mene vaan

tivolitkaan ei saa mua nauramaan
eikä sirkus tai sata hattaraa
mene vaan mene vaan
en kävele vastaan

Toinen toistansa täällä jumaloi
ketään täysin ei silti saada voi
älä järjetön enää kapinoi
mene vaan!

Lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin
ei mee enää niin
ei mikään mee enää niin

aina kovaa ei ikinä pehmeää
enkeleitä ei meille riitäkkään
mene vaan mä voin kääntää pään
vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää
mene vaan

sitä mitä koitin sussa koskettaa
tajusin ei oo olemassakaan
aika kuole ei tappamallakaan
mene vaan

lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin

sä et ehdi juosta enää
junaan viimeiseen
et ehdi enää
jos et jo mee

Lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin
ei mee enää niin
se ei mee enää niin
ei mee enää niin
ei mikään mee enää niin

En edes muista koska olen viimeksi nukahtanut tuulen syliin,
maalannut taivasta vesiväreillä,
juossut paljain jaloin nurmella.

Ilman sua en voi koskettaa taivasta.
Sä sanoit älä anna pilvien karata.
Unohtanut olen kai miten eletään kun mikään ei ole mahdotonta.

En muista koska olen viimeksi unessani uinut merten läpi,
lentänyt reunalle kuun,
tiputtanut tähtiä maahan.

Niin se on, en voi koskettaa taivasta ilman sua.
Sä sanoit älä pilviä päästä karkaamaan, mutta nyt en niitä kiinni saa.
Unohtanut olen kai miten eletään kun mikään ei ole mahdotonta.