IRC-Galleria

Tiedän ettet käsitä,
mut en mä siihen pyrikkään
Tiedän, et voi koskaan tunteen samaa,
mut voin yrittää saada sut tajuamaan
sen mistä sulla ei oo hajuakaan
ja totuus on,
et onnellinen loppu on saduissa vaan..

Tiesin mitä odottaa,
silti aina pakko jaksaa
Jatkaa samaa tietä,
ottaa samat iskut vastaan
Fyysisii tai henkisii,
lopulta mitä eroo niillä on?
Oisin voinu kostaa kaikille,
mut en halunnu tulla samanlaiseks kun ne koskaan

kipu ei koskaan lakkaa,
se vaan kytee ja kasvaa
tappaa kaiken ilon
ja jättää tuskan ainoastaan
Oli aikoja,
jollon mietin kantsisko vaan hukkuu hankeen
hankkiutua eroon muista
vaan viiltää ranteet..

Ei koskaan enää , ei tätä paskaa enää
Ei koskaan enää voi tänään rauhas herää
En voi antaa olla, enkä koskaan unohtaa

Ja korkeintaan olisin halunnu jäädä sänkyyni nukkumaan
antaa kaiken kivun ja unohduksen hukkua
Yksin itkin yöt mun sängyssä
ku vaan halusin paeta
tuskaa ja muiden syöttämiä ikuisia valheita

("kyl sä pääset eroon siitä jos vaan itse haluut")

Kun ensin verta pitää valua ennen ku
kukaan tajuaa
Sit vast kun jotain tapahtuu
sit vasta aukee silmät,
kun sokeet ihmiset ei suostu näkemään totuutta.


Ei koskaan enää , ei tätä paskaa enää
Ei koskaan enää voi tänään rauhas herää
En mä voi antaa olla, enkä koskaan unohtaa

Vieläkin arvet on näkyvillä mun sielussa
päivittäin se elämänilon vie musta.
Oon tehny melkein kaiken
että pääsisin tuskaa pakoon
Käyny melkein tuolla puolen
oon melkein kuolematon
ainakin sen perusteella
miten lähellä oon käynyt
mun elämä melkein päätty
taivaanportitkin oon nähny
vaeltanu pimeydessä
kauan ilman määränpäätä
Oon käyny rajal asti
mut silti jääny henkiin
En usko
et haluut ees tietää kaikkee
Kaikesta huolimmatta siitä kertominen on vaikeet
avata solmut
nousta maasta jälleen pystyyn
ja ehkä jonain päivänä mä vielä siihen pystyn..
en tänään
haluisin vaan unohtaa täksi illaksi
vedän pipon syvemmälle ja suljen silmät hitaasti..