IRC-Galleria

Tilasin just BlackGroupista 80€ arvoset housut <3

Mie oon vähintäänkin taitava, onnistuin eile kaatumaa
pyörällä ku olin tulossa koulusta kotii.
Mite luulet miu nyt menevän kouluun ku jalalle ei voi
varata painoa ja paikallaan ollessaki koskee??

laita "<3<3 " jos rakastat mua
laita " <3 " jos olen tärkeä
laita " :D " jos välität musta,
laita " :) " jos ollaan vaan kavereita,
laita " :( " jos et pidä musta,
laita " >:( " jos vihaat mua

Kun olet vastannut tähän, lisää tämä omaan päiväkirjaasi, niin näet mitä mieltä muut ovat sinusta!

Kuljet ohitseni ja suljet silmäsi,
luuletko pääseväsi minusta eroon,
tuosta vain,
sormia napsauttamalla?
Et näe minua,
joten en voi nähdä sinua?

Harhaluuloja...

Katseeni polttaa niskaasi,
puristat kätesi nyrkkiin,
ja yrität olla huomaamatta.
Tiedän että tiedät.
Et pääse minusta eroon.

Kuvitelmaa...

En anna sinun olla,
en anna sinun unohtaa,
en anna haavojesi parantua.
Uudestaan ja uudestaan,
revin ne auki,
aina vain syvemmältä.

Tuskaa...

Katson,
kun riudut edessäni,
kiemurtelet tuskissasi jaloissani.
Ei..
En anna sinun olla.
En ennen kuin saan omani takaisin.

Jos luet tämän, kirjoita kappale, joka sinulle tulee mieleen minusta.

Laitathan tämä myös omaan päiväkirjaasi, niin vastaan samalla mitalla takaisin :D

astu saliin kadotuksen
tänne varjotkaan eivät sinua kutsu
kuuletko, tunnetko mitään?
joku hengittää kiivaasti hamuten ilmaa
kuiskaukset kaikuvat loputtomasti
tiedät ettei täällä ole ketään

niin kauhu hiipii vaikka mihin piilottaisit
vai henkesikö jättäisit?

tässä maailmassa ei ole mitään
ei tyhjyydessä elämää jäljellä
ne joita pelkäät eivät pelkää ketään
olet yksin etkä tiedä missä

hiljaiset askeleet kaikuvat syvissä vesissä
kuolevan auringon alla kaikki on kaunista

alla puiden kuolleiden oksien
istut kuunnellen kuolleita lintuja
yö ei anna uskoa mihinkään
ruumiisi tärisee kylmästä
etkä löydä tietäsi takaisin
kun silmäsi vihdoin tottuvat pimeään

hiljaiset askeleet kaikuvat syvissä vesissä
tunteja laskien kulkee hämärä varjoina
pisarat pirstovat polkua maailman reunalta
kuolevan auringon alla kaikki on kaunista

tässä maailmassa ei ole mitään
ei tyhjyydessä elämää jäljellä
ne joita pelkäät eivät pelkää ketään
olet yksin etkä tiedä missä
ja silmäsi ovat tottuneet pimeään

taas yksi eksynyt sammaleeseen painaa kätensä
pisarat pirstovat polkua pimeän reunalta
huomenna auringon alla kaikki on kuollutta

19:36 Klo 19.28.. HANNE TEKI GOOTTIHEVARIT.. boaaaa! ..ja sit teki tytti :S
..täällä haisee
Tytin peräsuoli lähti kävelemään ja Hannen kaakaolla on asiaa
Hanne: "pitäiskö lähtee tekee gootit vessaan??" :'''D
Tytti: "joo, hyi! sit ku sinne menee joku ni se vaan huutaa et HYI GOOTTI PASKAA, täällä haisee metalli... HANNNEEEE!!!!"
X'''DDD <3<3<3<3
Hanne: "Hmm.. se on varmaan tän kaakaon vika... tai sitte sulatejuuston.. hmm.
Pitää kokeilla :O LISÄÄ RUOKAA! .. jos miä nyt yltäisin tuonne asti
Sänky tukehtuu. haisoo pahalle.. :S
-"MITEN TÄÄ IKKUNA AUKEE; ÄRRR" -käännä siitä kahvasta.!! -ei yllä! :''O
Hanne syö tyytyväisenä leipää ja sulatejuustoa, ja peräsuoli kiittää taas.
Hanne toteaa että vika on sulatejuustossa eikä seitsemän tuntia seisoneesa kaakaossa. YÖK
Sairastako..? Mekö muka kipeitä??
Hanne sanoi että tekee kohta lattialle ja sontakärpänenki pyörtyy ja huutaa:
ei pysty, liian hapokasta! ja Hajukasta.. :D :D:D <3


Pöllin Tytin päiväkirjasta, oli kyllä joku niin legenda ettei mitää rajaa :'D <3

Herään yöllä masentaviin ajatuksiin, mä
Mietin tän tarkotust, miks oon yksin
Mitä muut tekee, et onni paistaa
Ku ittel joka päivä ihan samanlaista
Haluisin muutost, mut minkä takii
Perhe ja frendit lähel mun sydäntäni,
Niinku säkin, kelaat varmaan samoi ajatuksii
Tätä vitutust, omii valituksii
Koska kääntynyt onni mun päättyy
Olis joku jota aina lähestyy
Joku josta välittää oikeest
Joka rakastaa meitsiiki oikeest
Tää on turhamaist, tällee miettii
Pyörin itsesäälis, mut on seki viettii
Huudan tuskast neljän seinän sisäl
Ajattelen beibee josta oikeesti välitän
Kelle kertoo, kelle purkaa tunteet
Frendit kyllästyy jo mun yhen illan suhteist
Ei auta väärä ku haluun täst kaikest
Ja tekee elämäst ihan liian vaikeen
Miks minä, mä taas kysyn samaa
Joka päiväst toiseen, silti samaa rataa
Se on itest kii, en haluu syyttää
Toisii mun virheist, kyl mä pysyn tääl

kertosäe:
Niin paljon kysyttävää, tällä tiellä mä matkaa teen
Erotanko oikeen ja väärän, alla mä tähtien eksyneen
Niin paljon kysyttävää, tällä tiellä mä matkaa teen
Erotanko oikeen ja väärän, alla mä tähtien eksyneen

Toisinaan pelkoo, joskus uhoo
Kiitost täst mun äijille, miettii itsetuhoo
Ne pitää pinnal, jos meinaa vajoo
Ja kuuntelee, jos haluun jotain sanoo (haluun sanoo)
Kun ain puin, jota ei haluis muistaa
Ajatuksii jotka raiteilta suistaa
Jospa mutsi tai faija mut jättäs
Sulkis silmät, ei enää nähtäs
Sama pätee mun jokaiseen frendiin
Ne auttaa jaksaa, minne vaan mentiin
Jaksaa huolehtii, kantaa vastuut
Ja välittää jos sä oikeest rakastut
Makaan sängyllä, pimees huonees
Ajattelen liikaa, vois kääntyy jonku puoleen
Tää on tälläst ja mietin huvituksii
Kuvituksii, vaikeit ajatuksii

kertosäe

Kello on kuus ja aika silmät avaa
Nousta hitaast' sängyst ja lähtee valistamaa
Itelle uusii juttui opettamaa
Tahdon voimaa, taas kerran onnee koettamaan
Mä tiedän tuloksen jo ihan varmasti
Mun unis kaikki loppuu liian vakavasti
Haluun vaan olla rauhas jonku aikaa
Ja yrittää selvittää mikä mua vaivaa

kertosäe

Sitä luulee, että kaikki on selvää,
vihdoin tietää mitä tehdä,
mitä ajatella.
Mutta sitten tulee taas jotain,
et enään tiedä mikä on oikein,
mikä on väärin.
Mitä pitäisi tehdä,
vai olla tekemättä mitään.
Mitä ajatella,
vai olla ajattelematta mitään.
Miksi pitää tuntea mitään?
Eikö voisi kaiken vaan olla?
Ei se ole niin helppoa.
Yksi sana tai lause,
saa kaiken taas umpisolmuun
eikä enää lopulta jaksa niitä
avata.
Haluaisi vaan vajota olemattomiin,
jolloin kaikki olisi paljon selvempää.
Miksi niin moni roikkuu kiinni,
vaikka pitäisi jo irrottaa..
Vai pitäisikö?

paljon taas asioita mietittävinä..
kiitos uudestä näkemyksestä