28.9.
Päivä meni kotona ihan normisti. Kävin siinä kuuden jälkee illalla Rasilassa kävelemässä siinä toivossa et sais supistuksia aikaan. Seitsemältä kävin suihkussa ja menin puoleks tunniks sänkyyn lepäilemään. Kaheksan jälkee alko olla omituine ja hieman huono olo, ei voinu olla oikee mitenkää, maha tuntu tosi raskaalta ja tuntu ettei voinu olla ollenkaa paikoillaan. Sitä sitte jatku vajaa pari tuntia ja sit ei ollu taas yhtää mitää.
29.9.
Kello oli melkein 02:00, sängyssä Juuson kanssa juteltii vielä siihen aikaan. Miula jäi kuitenkin lause kesken ku tunsin yht'äkkiä et jotaki lämmintä valuu miu reittä pitkin.
"Öö... Juuso."
"No?"
"Miul tais mennä just osa vesistä..."
No eihä siinä, ihmettelin vähä aikaa sängyllä, kävin vessassa ja menin takasi makkariin istumaan sängyn viereen. Ihmeteltii siinä sitte et nytkö lähti sitte tuli. Mietin et mitä mie otan mukaa. Halusin kuitenki olla varma et vesiä tosiaa meni, olin keittiöö menossa ja todisteet lorahti myös. Ei siinä muuta ku polille soittamaan ja sit lähettiiki kohti Lappeenrantaa.
Matkan aikana pysähyttii viel piccololla, Juuso kävi ostaa energia juomaa ja tankkas auton samalla.
Kaiken lisäks jouduin matkan varrella tulkkaamaan Juusolle liikennemerkkejä :'D
Perille ku päästii ni kirjasivat tiedot ylös, ottivat käyrät ja laittoivat tarkkailuhuoneeseen.
Siinä pikku huoneessa tuli sitte aikaa tapettua ja synnytyksen alkua ootellessa.
30.9.
Olo alko olla aika stressaantunu ku mitää ei voinu tapahtua. :/ Kätilö muutaman kerran laittoi miule kohdunsuuta kypsyttävän pillerin puolikkaan joka sitte lopulta sai aikaan kipeitä supistuksia joita alko tulla säännöllisesti n klo kolmesta lähtien.
Supistukset alko muuttua aina vaa tuskasemmiks. Salkkarit sai vielä katottua kuitenkin :D Mut siitä eteepäi.. Ai helvetti että koski! Juuson kanssa huudettii suurinpiirtein kilpaa ku supistusten aikana miu kynnet porautu häne ihoon. Puolen yheksän aikoihi vissii sain jonkun kivunlievitys ruiskeen mut vitut siitä ollu mitää apua. Paikatki oli koko aja auki vaa kahelle sormelle eli minkäänlaista edistystä ei ollu tapahtunu.
Epiduraalia tuli vaadittua moneen otteeseen mut ei, ei mitään, kokeile jumppapalloa, mee keinuun, kokeile lämpötyynyjä, sie oot vasta ensi kertalainen ei siulla oo mitää hätää plaa plaa.... -.-*
N parin tunnin päästä sain jonku toisenki piikin mut ei siitäkää ollu mitää apua. Olin kyl tuskissani, supistukset oli helvetillisiä, niitä tuli tiuhaan, mie vaa huusin ja valitin.
Joskus 12 aikoihi yöllä miut sitte otettii synnytyssaliin ku ei ollu mitään edistystä tapahtunu VIELÄKÄÄN.
1.10.
Miule annettii ilokaasua, se autto, mut jos miula meni arviot kaasun ottamisen suhteen vääri ni sitte koski taas iha hitosti.. Juuson oli varmaa tosi kiva kahtoo vieres ku mie kärsin :/ Mut ilokaasun ottamine ois voinu olla aika koomista ku tuli iha semmone olo et ois pilvessä ollu, tosin jos liikaa veti ni tuli vaa huono olo. Aika sienissä mie olin ku en muista epiduraalin laittamisestakaa paljo mitää :D Mut kaikki kivut hävis <3
Meni jonki aikaa ni kätilölle sanoin et tekee mieli ponnistaa. Tarkisti tilanteen ja olinki jo 9cm auki! \o/ Oottelin vielä vähä aikaa ja sanoin Juusolle et nyt tekee ainaki mieli ponnistaa, hälytin kätilön paikalle, paikat oli kokonaan auki, ei muuta ku ponnistamaan.
klo 03:50
Syntyi meiän pieni kaunis tyttö maailmaan mitoin 51cm ja 3520g <3
Siinä oliki samal miu ja Juuson 9kk kihlajaislahja <3