IRC-Galleria

19:36 Klo 19.28.. HANNE TEKI GOOTTIHEVARIT.. boaaaa! ..ja sit teki tytti :S
..täällä haisee
Tytin peräsuoli lähti kävelemään ja Hannen kaakaolla on asiaa
Hanne: "pitäiskö lähtee tekee gootit vessaan??" :'''D
Tytti: "joo, hyi! sit ku sinne menee joku ni se vaan huutaa et HYI GOOTTI PASKAA, täällä haisee metalli... HANNNEEEE!!!!"
X'''DDD <3<3<3<3
Hanne: "Hmm.. se on varmaan tän kaakaon vika... tai sitte sulatejuuston.. hmm.
Pitää kokeilla :O LISÄÄ RUOKAA! .. jos miä nyt yltäisin tuonne asti
Sänky tukehtuu. haisoo pahalle.. :S
-"MITEN TÄÄ IKKUNA AUKEE; ÄRRR" -käännä siitä kahvasta.!! -ei yllä! :''O
Hanne syö tyytyväisenä leipää ja sulatejuustoa, ja peräsuoli kiittää taas.
Hanne toteaa että vika on sulatejuustossa eikä seitsemän tuntia seisoneesa kaakaossa. YÖK
Sairastako..? Mekö muka kipeitä??
Hanne sanoi että tekee kohta lattialle ja sontakärpänenki pyörtyy ja huutaa:
ei pysty, liian hapokasta! ja Hajukasta.. :D :D:D <3


Pöllin Tytin päiväkirjasta, oli kyllä joku niin legenda ettei mitää rajaa :'D <3

Herään yöllä masentaviin ajatuksiin, mä
Mietin tän tarkotust, miks oon yksin
Mitä muut tekee, et onni paistaa
Ku ittel joka päivä ihan samanlaista
Haluisin muutost, mut minkä takii
Perhe ja frendit lähel mun sydäntäni,
Niinku säkin, kelaat varmaan samoi ajatuksii
Tätä vitutust, omii valituksii
Koska kääntynyt onni mun päättyy
Olis joku jota aina lähestyy
Joku josta välittää oikeest
Joka rakastaa meitsiiki oikeest
Tää on turhamaist, tällee miettii
Pyörin itsesäälis, mut on seki viettii
Huudan tuskast neljän seinän sisäl
Ajattelen beibee josta oikeesti välitän
Kelle kertoo, kelle purkaa tunteet
Frendit kyllästyy jo mun yhen illan suhteist
Ei auta väärä ku haluun täst kaikest
Ja tekee elämäst ihan liian vaikeen
Miks minä, mä taas kysyn samaa
Joka päiväst toiseen, silti samaa rataa
Se on itest kii, en haluu syyttää
Toisii mun virheist, kyl mä pysyn tääl

kertosäe:
Niin paljon kysyttävää, tällä tiellä mä matkaa teen
Erotanko oikeen ja väärän, alla mä tähtien eksyneen
Niin paljon kysyttävää, tällä tiellä mä matkaa teen
Erotanko oikeen ja väärän, alla mä tähtien eksyneen

Toisinaan pelkoo, joskus uhoo
Kiitost täst mun äijille, miettii itsetuhoo
Ne pitää pinnal, jos meinaa vajoo
Ja kuuntelee, jos haluun jotain sanoo (haluun sanoo)
Kun ain puin, jota ei haluis muistaa
Ajatuksii jotka raiteilta suistaa
Jospa mutsi tai faija mut jättäs
Sulkis silmät, ei enää nähtäs
Sama pätee mun jokaiseen frendiin
Ne auttaa jaksaa, minne vaan mentiin
Jaksaa huolehtii, kantaa vastuut
Ja välittää jos sä oikeest rakastut
Makaan sängyllä, pimees huonees
Ajattelen liikaa, vois kääntyy jonku puoleen
Tää on tälläst ja mietin huvituksii
Kuvituksii, vaikeit ajatuksii

kertosäe

Kello on kuus ja aika silmät avaa
Nousta hitaast' sängyst ja lähtee valistamaa
Itelle uusii juttui opettamaa
Tahdon voimaa, taas kerran onnee koettamaan
Mä tiedän tuloksen jo ihan varmasti
Mun unis kaikki loppuu liian vakavasti
Haluun vaan olla rauhas jonku aikaa
Ja yrittää selvittää mikä mua vaivaa

kertosäe

Sitä luulee, että kaikki on selvää,
vihdoin tietää mitä tehdä,
mitä ajatella.
Mutta sitten tulee taas jotain,
et enään tiedä mikä on oikein,
mikä on väärin.
Mitä pitäisi tehdä,
vai olla tekemättä mitään.
Mitä ajatella,
vai olla ajattelematta mitään.
Miksi pitää tuntea mitään?
Eikö voisi kaiken vaan olla?
Ei se ole niin helppoa.
Yksi sana tai lause,
saa kaiken taas umpisolmuun
eikä enää lopulta jaksa niitä
avata.
Haluaisi vaan vajota olemattomiin,
jolloin kaikki olisi paljon selvempää.
Miksi niin moni roikkuu kiinni,
vaikka pitäisi jo irrottaa..
Vai pitäisikö?

paljon taas asioita mietittävinä..
kiitos uudestä näkemyksestä

Pidät minusta kiinni
Minä palelen
Koetat hymyillä
Minä jaksa en
Vielä eilen vannoin
En usko kuolemaan
Tänään sitä pelkään
Minä pyydän
Pyydän lisää aikaa

Sormet sormien lomaan
Niin hyvä on
En huomaa kesketusta
Olen tunnoton
Tämä tovi on kaunis
Ja viimeinen
Juuri sitä pelkään
Minä vaadin

Tiedän en näe kevättä
En jaksa talven yli
Tahdon vain hetken lämpöä
Hetken sylissäsi
En mieli mitään sen enempää
Vain yhden kauniin muiston
En tule nakemään kevättä
En elä telven yli

Vaikka tapasin sinut
Sitä kadu en
Pienikin tuokio kanssasi on
Korvaamaton
Oilisin tahtonut tietää
Sinusta enemmän
Jossain päätettiin toisin
Minä anon
Anon lisää aikaa

Tiedän en näe kevättä
En jaksa talven yli
Tahdon vain hetken lämpöä
Hetken sylissäsi
En mieli mitään sen enempää
Vain yhden kauniin muiston
En tule nakemään kevättä
En elä telven yli

Elisa: "TAISTELE SUOMI TAISTELE!!!! IIIIIIIIHKRIÄÄÄÄÄH!!!!!
VITTTUUU!!!! KUOLE PASKA KUOLEEE!!!! IIIIIIIII!!!
MIE TEIN SEN!!!!!!!"

"You win"

Elisa: "hihihi.... hähähäähä.. 8)"


Ok... 'O.o


Elisa: "whihihihahahah hhuhuh hihihihi... oho perkele!
njähähä hihinähähähä hehehe! heh he he huh..
nääh.. grr.. wuhuu wuhuhuhuu hähähä nyynynynyy
WHUAA! voi jumalauta!!! iiiii vuvuvuvu!!! aijaa!! aijaa!!??..
...
eiii vittu äääääääääitiiiiiii!!! nou, nouu!!! you wont kill meee!!!! kuole kuole!!! et tapa minnuuu äähähähääää!!!!"

mie: "Elisa tuo kuulostaa aika mielenkiintoiselle xD "
Elisa: "no mistä mie oisin voinu tietää et joku minnuu kuuntelee? O.o"

Porukat sitte päätti ostaa miule kaksion Joensuun Rantakylästä ^^
Alkuperänen hinta 68 000e mut tinkimällä saavat ostettuu sen 66 000e :)
Pääsen mahdollisesti muuttamaan joulukuun puolivälissä ^^
Ja tiedossa tulee olemaan tuparit :D

Tuskin tunnen häntä ja kuitenkin
tulin häntä tapaamaan
hän on niin kovin kaunis vieläkin
kun kääntyy minua katsomaan

"Tämä yö on minulle viimeinen",
kuulen hänen sanovan
"olen sairas ja väsynyt ihminen
ja siksi lähteä haluan"

"Sinä tiedät jo jotakin elämästä
jotain tiedän minäkin
kun vain uskallat lakata pelkäämästä
paratiisin saat takaisin"

Hän vielä jatkaa kyyneleet silmissään
sanaa jokaista painottaen
hän pitää kättäni tiukasti kädessään
ja sanoo silmiin katsoen

"En kadu ketään niistä joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin"

"Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin"

Hänen katseensa sammuu, hän huokaisee
hänen otteensa raukeaa
siinä samassa silmiä häikäisee
ja huoneen ikkuna aukeaa

Kun jälleen katson häntä, hän muuttunut
onkin linnuksi edessäin
ja linnun siipeä puhtaan valkoista
minä pidänkin kädessäin

Lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
minä paikalle yksin jään
hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa
huone humisee tyhjyyttään

Istun hiljaa vielä ja muistelen
hänen viime sanojaan
niitä puoliääneen toistelen
kun hän on mennyt menojaan

"En kadu ketään niistä joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin

"Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin"