Voin vain katsoa, kuinka satutat itseäsi.
Huudat ettet halua elää. Kiroat kaiken...Kaiken elävän.
Tartut veitseen jonka kiiltävää terää katsot synkin silmin.
Lasket terän ihollesi ja viillät.Tunnet sen kuumottavan ja huokaiset.
Miksi teet tätä itsellesi?Miksi en estä sinua?
Lyyhistyt lattialle ja huudat.Säikähdän ja tunnen kyyneleen valuvan poskelleni.
Et itke, joten itken puolestasi.Haluan tuskasi siirtyvän minuun.
Polvistun viereesi, laskien käteni olallesi.
Värähdät ja luot katseesi ylös minuun.
Huomaan kuinka liikutat veistä haavassasi,joka vain syvenee.
Veri valuu pitkin kalpeaa käsivarttasi.
Et voi pidätellä enää surun parahdusta, joka pääse huuliesi läpi.
Veitsi tippuu otteestasi kumahtaen hiljaa puiselle lattialle.
Puristat silmäsi kiinni ja lasket murtuneen katseesi alas.
Itket.
Kiedon varovasti käteni ympärillesi.
Tunnet sen lohduttavan ja kiedot omasi minun ympärilleni.
Silitän hellästi hiuksiasi ja tunnen kuinka väriset.
Pyydät anteeksi ja sanot ettei tämän pitänyt mennä näin.
Sanon hiljaa ei ja tiukennan otettani sÃnusta ettet vain lähtisi siitä.
Tunnet olevasi turvassa.