kyl ihmisetkin voi olla kaks naamasi paskoja. mut onneks on sellasia ihmisiä joihin luottaa. tajusin sen viimein ketkä on mulle oikieesti rakkaita ja ketkä ei. aluks oli viha mut nyt ei enään mitään. huomasin asian jonka olin jo unohtaa et joku voi olla ylitse muiden ja sen jonkun takia voi tehdä mitä vaan... vaikka kuvittelin että olisin unohtanut mut se tunne on ollu mulla mukana koko tän ajan. nyt avasin vasta silmäni!!!
kylse näemmä pitää paikkaansa et on käytävä ensin niin pohjal ja sielt ei voikku nousta!!! nyt näyttää taas jotenkin paremmalta ku kuukaus sitten. on jotenkin parempi olla ku tietää :)
kiva tul töihin ku pomo kysyy ensimmäitteks et jatkanko töitä johonkin syksyyn asti. mitä siihenkin sit vastais!!! tarvii vaan miettii asioita!! tarkkana nyt sit vaan:( töitä ois kiva tehä mut koti
aina koti!!!