oli taas niin pitkä ja liian vauhdikas v-loppu onneks tulee taas arki. kyl rupee nyt jo hermo oleen loppu ja muutenkin väsynyt olo. on kyl ehtiny käydä siel ja tääl ja joka paikas vaiks ei uskoiskaan. et millai aika on ees riittäny... yks töit ja kaks vapaat.... :)
voi voi tätä elämää.. no ei vaiskaan.. kiva vaan ku haluis olla joskus rauhassa mut sellasta paikkaa ei vaan tunnu olevan tääl mis sais olla ihan yksin ja ajatella. aina on joku perseen takana kyttäämässä... olis niin ihanaa ku sais olla vaan... mut kaippa tämä tästä päivä kerrallansa.. ja raittiina ja pitkään......
kyl ihmisetkin voi olla kaks naamasi paskoja. mut onneks on sellasia ihmisiä joihin luottaa. tajusin sen viimein ketkä on mulle oikieesti rakkaita ja ketkä ei. aluks oli viha mut nyt ei enään mitään. huomasin asian jonka olin jo unohtaa et joku voi olla ylitse muiden ja sen jonkun takia voi tehdä mitä vaan... vaikka kuvittelin että olisin unohtanut mut se tunne on ollu mulla mukana koko tän ajan. nyt avasin vasta silmäni!!!
kylse näemmä pitää paikkaansa et on käytävä ensin niin pohjal ja sielt ei voikku nousta!!! nyt näyttää taas jotenkin paremmalta ku kuukaus sitten. on jotenkin parempi olla ku tietää :)