mitees mulle.. ahistavaa työssäoppimista ohjaajan takia ja sit on aika pelottavia oppilaitakin jotkut.... mut saan niitäkin kuriin aika hyvin...
Noh oon pitkästä aikaa vklopun kotona kun en jaksa lähtee minnekkään, ja kun ei viitti häiritä kavereita, vaik olishan se kiva jos ne kysys joskus mua niille vaik tungen niille yleensä kysymällä vasta kun oon siel... heh..
mut sit meen sinne iisalmeen ens pe ja oon sit varmaan seur tiistaihin asti enkä oo kotona äitien päivänä... ahistaa ees ajatella... tai entäs kesäkuun 17pv huh... en muista kyllä varmaks päivämäärää olin aikas shokis... mut mitenkähän vietän sunnuntain jos kaverit on äitiensä luona... hö varmaan aika tylsästi...
sit onki se leikkaus tiistaina... toivottavasti saa nukutuksen... kuunteleekohan ne toiveita... en halua että näen mitä ne tekee mun suussa mut että en tuntisi mitään... ei paikkallispuudutuksessa *kylmiä väreitä* ja pääsenköhän kotiin.. heti samana päivänä niikuin yleensä on ollut tapana... kuulemma...
mut joops... se siitä katotaan päivä kerrallaan... miten voin enää luottaa keneenkään... epävarmuus iskee... ei musta kukaan pidä... niin se vaan elämä on...
^Jamina^