Tiedät että kätkettynä jossain on
se avain minun sieluni mustan laatikon
jo aikaa sitten siitä teit havainnon
ja sanoit tietäväsi että laatikon sisällä on
vuorosanoja vuosisadan näytelmään
joka ei milloinkaan mihinkään voisi kadota
kun teksti on pitävää, se on suurempi elämää
Ole sinä minun kuiskaajana
jos kadotan sen, sanan jota haen
ole siinä edessäni valmiina
muuten pienikin työ
voi olla pitkä ja pimeä yö
Teit vanhanaikaisen ja veit sydämen
ja sitten jäit ja päätit pitää sen
en uskonut sydämien sattumaan
kun sinä tulit ja muutit yhden suhdetta miljoonaan
Kuin syksyn jämä kuljin kun otin sen
mustan laatikkosi avaimen
olin tyhjän päällä kun sitten avasin sen
näin suuren kultaisen kimpaleen