IRC-Galleria

Tyhjää mun sisällä mun maailma vain neljä seinää
Liikaa aikaa turhaan odottaa
kuvat mielessäni harhaa
Sinulle rakkaimpani en tahdo pahaa
usko et kai kuitenkaan
sen kuullut olet niin monta kertaa

Kipua ja tuskaa osaa ennen pitkää odottaa
Onko paratiisikin vain harhaa
Tuskan keskellä tutut kasvot
joka puolella eivätkä häviä koskaan
Rakkauden kaksi naamaa

Sinä ristiinnaulitset ja päähän orjantappura kruunu
Mitä tekee tai tekemättä jättää silti aina jotain puuttuu
Tavoittamattomissa sinun huulet
joita ei saa koskettaa
Ikuisuudenko aiot peliäsi jatkaa

Kipua ja tuskaa osaa ennen pitkää odottaa
Onko paratiisikin vain harhaa
Tuskan keskellä tutut kasvot
joka puolella eivätkä häviä koskaan
Rakkauden kaksi naamaa

Äiti, en tahdo mennä kouluun
Äiti, saan aina olla yksin
Ei kukaan musta välitä
Saan aina yksin leikkiä
Äiti, miks toiset vaan kiusaa?

Mutsi hei, mä tahdon uuden videon
Tietsä mutsi, missä meidän faija on?
En lukea, en tahdo tavata
En sydäntäni avata
Mutsi hei, mä en mee enää kouluun

Usein on vaikeaa elämäänsä aloittaa
Niin pienillä siivillä lentää

Voi kuinka koskee
Kelle sen kertoisin
Syvälle sydämeen sattuu

Sattuu, pienet hartiat kun alas painuu
Koskee, paha lääkettä on siihen löytää
Kiusaajat saapuvat, näytös voi alkaa
Koskee, kun sivusta vain sitä katson

Yksin taas välitunnilla hän seisoo
Niin yksin, pois leikeistä toisten
Pikku zorrot, pikku prinsessat
Kohta aikuisiksi kasvavat
Ne kostaa, et sydäntä voi niiltä ostaa

Voi kuinka koskee
Kelle sen kertoisin
Syvälle sydämeen sattuu

Voi kuinka koskee
Toiset ei ymmärrä
Syvälle sydämeen sattuu

Mä tunnen niskassa maailman paineen,
kuka uskaltaa olla erilainen.
Käsi ylös huuda se ääneen,
ettei ne harmana massana nää meit.
Mä tunnen niskassa maailman paineen,
kuka uskaltaa olla erilainen.
Käsi ylös huuda se ääneen,
huuda se ääneen.

Mitä sult odotetaan ja kuka odottaa,
kenelle annat vallan sut nostaa ja pudottaa.
Kun täällä varmaa ei oo muu kuin kuolema
ja aarteet matkalle ripoteltu harvaan.
Olis aina parempi tietää kuin arvaa,
mut nää rutiinit silittää mua vastakarvaan.
On vaikee opiskella jos ei kiinnosta,
vaikee hymyillä jos mikään ei innosta.
Tähdätään siihen et saataisiin kiitosta,
kymppii tai viitosta, samaa kaavaa siis.
Seiskaluokalla muistan kun sanottiin,
et nyt jo pitäs ryhtyy valkkaamaan ammattii,
mä oon kakstoista ootteko tosissanne,
antakaa mun leikkii ikäisteni lailla.
Pikkutytöil meikkii äitinsä lailla
ja molemmilla sama vaiva.

Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
en osaa seistä paikoillaan.
Entä jos en ookkaan sillä tiellä, enkä,
kulje suuntaan,
jota multa odotetaan.
Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
on helppoo olla irrallaan.

Mutta kyllä koulun käynti kannatti,
hyllyn päällä pölyttyy ylioppilaslakki.
Se on ollut mulle just ja vaan sitä, lakki,
olis ollut edes ylioppilastakki,
niin sil olis voinut pärjätä tääl,
nyt saa vaan lakki päässä värjötellä.
Ei sovi kouraan, ei pääse itteensä toteuttaa.
Eläminen täysil ei tarkota et sun pitää elää nopeeta.
Kaikki irti siit mut mil tapaa, villi ja vapaa,
täällä ollaan vaan ihmisii.
harva uskaltaa sisintänsä totella,
juoksee karkuun ei uskalla ottaa otetta.
Oravanpyöräst pitää kuulemma päästä pois,
mut välil kulkurikin haluu sade säästä pois.
Elämää ei sen enempää, mut mul on vaan tääl yks mitä menettää

Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
en osaa seistä paikoillaan.
Entä jos en ookkaan sillä tiellä, enkä,
kulje suuntaan,
jota multa odotetaan.
Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
on helppoo olla irrallaan.
4 x Irrallaan.

Mä katon kavereita ympäril, monil jo lapsii,
koko ajan syntyy lisää osal jo kakski.
Toiset yrittää ja toiset tyrii tääl,
niin et mahdollisimman nopee eroon siit pyritään.
Lapsi on lahja, ei itseoikeus,
silti abortti enemmän sääntö kuin poikkeus.
Saa mut pohtii itteni siihen asemaan,
tanssinko riemust vai alkasko masentaa.
Elämä sormien välissä kuin vettä,
tässä pitäs alkaa miettii eläkettä.
Koitetaan nyt päästä ensin kolmenkympin yli.
Kyllä mäkin haluun perheen ja (vaimon) syliin,
mut se näyttää monesta kulmasta maailmanlopulta.
Anna mulle aikaa älä hoputa.
Nuoruus pitää kokee se pitää elää,
ryömitään ja sitten kävellään.

Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
en osaa seistä paikoillaan.
Entä jos en ookkaan sillä tiellä, enkä,
kulje suuntaan,
jota multa odotetaan.
Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
on helppoo olla irrallaan.
4 x Irrallaan.

Ystävä sua tarvitaan
Ei yksin pärjää kukaan kuitenkaan
Ystävä, sut muistetaan
Ei yksin pärjää kukaan kuitenkaan

Ja mulle joka kortti täs pakas on rakas
En pyydä frendeilt mitään, mitä en ite antas takas
Luottamus ja kunnioitus, niistä lähetää
En pyydä mahottomii, mut en myöskään tyydy vähempää
En kaipaa heikkoo lenkkii, mun ketju on pisin
Vatii taitoo taipuu, mut taittujat on vaarallisii
Paine murtaa paljon, mut tosi frendit kestää
Ja ite aion kestää

Ystävä sua tarvitaan
Ei yksin pärjää kukaan kuitenkaan
Ystävä, sut muistetaan
Ei yksin pärjää kukaan kuitenkaan

...Ne ei matchaa
Ne ei täsmää
Mä oon vaan tapojeni orja
Dani? En osaa tapojani korjaa
Mist alkaisin...

Niin vastaa metsä kuin sinne huudetaan
Ympärilläni puutonta enkä huuda
Jään maailmaan
Ehkä harvoin jos ollenkaan
Kuljen yksin mut en ole yksinäinen...

jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
ois susta samanlainen tullut
mitään en ois muuttanut

ohikulkijat luulee
minun seinille puhuvan
tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
sua aina rakastan

tahdon susta kiinni pitää
vaikken sua oikeasti enää nää

en tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin

olet joka ikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
vuoteeseeni kuvitellut
sulle kadulla puhunut

hiljaisuutena öissä
ääriviivoissa pihakoivun
ilman sua oon kuin vöissä
ilman sua lakastun

saanhan susta kiinni pitää
vaikken sua oikeesti enää nää

en tahdo irtikään päästää
siis ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin

olet jokaikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa

kiitos
kun olit totta hetken
nyt mun täytyy tästä jatkaa
vierelläni teet loppuretken
vaikka se ois kuvitelmaa

olet jokaikinen yön ääni
osa lempeää valon kajoa
kesäsateena saavut elämääni
en kuivuuteen hajoa

oo valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

Tiedät että kätkettynä jossain on
se avain minun sieluni mustan laatikon
jo aikaa sitten siitä teit havainnon
ja sanoit tietäväsi että laatikon sisällä on
vuorosanoja vuosisadan näytelmään
joka ei milloinkaan mihinkään voisi kadota
kun teksti on pitävää, se on suurempi elämää

Ole sinä minun kuiskaajana
jos kadotan sen, sanan jota haen
ole siinä edessäni valmiina
muuten pienikin työ
voi olla pitkä ja pimeä yö

Teit vanhanaikaisen ja veit sydämen
ja sitten jäit ja päätit pitää sen
en uskonut sydämien sattumaan
kun sinä tulit ja muutit yhden suhdetta miljoonaan

Kuin syksyn jämä kuljin kun otin sen
mustan laatikkosi avaimen
olin tyhjän päällä kun sitten avasin sen
näin suuren kultaisen kimpaleen

Jes, Fleeting teki sen vihdoin... Hieno juoksu ja 6. ajalla 19,0ake. Tästä on hyvä jatkaa! Tähtäimeen otetaan nyt poikien kanssa Vermo 2.11, jospa siellä olisivat molemmat ja vielä pärjäisivät