IRC-Galleria

En usko, että saa yleistä hyväksyntää
Näkemykseni kieroonkasvaneet.
Voidaanko määritellä rajaa sellaista,
Kun hassusta tulee pelottavaa?

Ei saisi ajatella näin,
Mut se ei oo ainoo, mitä teen väärin.

Minussa on ongelma,
Jokin virhe ohjelmoinnissa.
Puutteita koodissa
Korvaan arvaamattomuudella.
Tuntuu, että tekijä unohti otsaan kirjoittaa:
Ravistettava ennen käyttöä.

Tahtoisin olla se, joka olin silloin,
Kun kuollakseni halusin
Tulla sellaiseksi, kuin nyt olen
Noin tuhat vuotta taaksepäin.

Vaikee on sietää kaiken paino,
Mut siihenkin voi kasvaa kiinni.

Minussa on ongelma,
Jokin virhe ohjelmoinnissa.
Puutteita koodissa
Korvaan pessimistisyydellä.
Tuntuu, että tekijä unohti otsaan kirjoittaa:
Ravistettava ennen käyttöä.

Joskus aion vielä kääntää
Kelkkani ja tehdä korjausliikkeen;
Aion parantaa kaikki tehdyt vauriot,
Melkein uskon itsekin.

Minussa on ongelma,
Jokin virhe ohjelmoinnissa.
Puutteita koodissa
Korvaan piittaamattomuudella.

Minussa on ongelma,
Jokin virhe ohjelmoinnissa.
Puutteita koodissa
Korvaan tyytymättömyydellä.
Tuntuu, että tekijä unohti otsaan kirjoittaa:
Ravistettava ennen käyttöä.

Ei ois tarvinnutkaan...

Tyhjää mun sisällä mun maailma vain neljä seinää
Liikaa aikaa turhaan odottaa
kuvat mielessäni harhaa
Sinulle rakkaimpani en tahdo pahaa
usko et kai kuitenkaan
sen kuullut olet niin monta kertaa

Kipua ja tuskaa osaa ennen pitkää odottaa
Onko paratiisikin vain harhaa
Tuskan keskellä tutut kasvot
joka puolella eivätkä häviä koskaan
Rakkauden kaksi naamaa

Sinä ristiinnaulitset ja päähän orjantappura kruunu
Mitä tekee tai tekemättä jättää silti aina jotain puuttuu
Tavoittamattomissa sinun huulet
joita ei saa koskettaa
Ikuisuudenko aiot peliäsi jatkaa

Kipua ja tuskaa osaa ennen pitkää odottaa
Onko paratiisikin vain harhaa
Tuskan keskellä tutut kasvot
joka puolella eivätkä häviä koskaan
Rakkauden kaksi naamaa

Äiti, en tahdo mennä kouluun
Äiti, saan aina olla yksin
Ei kukaan musta välitä
Saan aina yksin leikkiä
Äiti, miks toiset vaan kiusaa?

Mutsi hei, mä tahdon uuden videon
Tietsä mutsi, missä meidän faija on?
En lukea, en tahdo tavata
En sydäntäni avata
Mutsi hei, mä en mee enää kouluun

Usein on vaikeaa elämäänsä aloittaa
Niin pienillä siivillä lentää

Voi kuinka koskee
Kelle sen kertoisin
Syvälle sydämeen sattuu

Sattuu, pienet hartiat kun alas painuu
Koskee, paha lääkettä on siihen löytää
Kiusaajat saapuvat, näytös voi alkaa
Koskee, kun sivusta vain sitä katson

Yksin taas välitunnilla hän seisoo
Niin yksin, pois leikeistä toisten
Pikku zorrot, pikku prinsessat
Kohta aikuisiksi kasvavat
Ne kostaa, et sydäntä voi niiltä ostaa

Voi kuinka koskee
Kelle sen kertoisin
Syvälle sydämeen sattuu

Voi kuinka koskee
Toiset ei ymmärrä
Syvälle sydämeen sattuu

Mä tunnen niskassa maailman paineen,
kuka uskaltaa olla erilainen.
Käsi ylös huuda se ääneen,
ettei ne harmana massana nää meit.
Mä tunnen niskassa maailman paineen,
kuka uskaltaa olla erilainen.
Käsi ylös huuda se ääneen,
huuda se ääneen.

Mitä sult odotetaan ja kuka odottaa,
kenelle annat vallan sut nostaa ja pudottaa.
Kun täällä varmaa ei oo muu kuin kuolema
ja aarteet matkalle ripoteltu harvaan.
Olis aina parempi tietää kuin arvaa,
mut nää rutiinit silittää mua vastakarvaan.
On vaikee opiskella jos ei kiinnosta,
vaikee hymyillä jos mikään ei innosta.
Tähdätään siihen et saataisiin kiitosta,
kymppii tai viitosta, samaa kaavaa siis.
Seiskaluokalla muistan kun sanottiin,
et nyt jo pitäs ryhtyy valkkaamaan ammattii,
mä oon kakstoista ootteko tosissanne,
antakaa mun leikkii ikäisteni lailla.
Pikkutytöil meikkii äitinsä lailla
ja molemmilla sama vaiva.

Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
en osaa seistä paikoillaan.
Entä jos en ookkaan sillä tiellä, enkä,
kulje suuntaan,
jota multa odotetaan.
Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
on helppoo olla irrallaan.

Mutta kyllä koulun käynti kannatti,
hyllyn päällä pölyttyy ylioppilaslakki.
Se on ollut mulle just ja vaan sitä, lakki,
olis ollut edes ylioppilastakki,
niin sil olis voinut pärjätä tääl,
nyt saa vaan lakki päässä värjötellä.
Ei sovi kouraan, ei pääse itteensä toteuttaa.
Eläminen täysil ei tarkota et sun pitää elää nopeeta.
Kaikki irti siit mut mil tapaa, villi ja vapaa,
täällä ollaan vaan ihmisii.
harva uskaltaa sisintänsä totella,
juoksee karkuun ei uskalla ottaa otetta.
Oravanpyöräst pitää kuulemma päästä pois,
mut välil kulkurikin haluu sade säästä pois.
Elämää ei sen enempää, mut mul on vaan tääl yks mitä menettää

Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
en osaa seistä paikoillaan.
Entä jos en ookkaan sillä tiellä, enkä,
kulje suuntaan,
jota multa odotetaan.
Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
on helppoo olla irrallaan.
4 x Irrallaan.

Mä katon kavereita ympäril, monil jo lapsii,
koko ajan syntyy lisää osal jo kakski.
Toiset yrittää ja toiset tyrii tääl,
niin et mahdollisimman nopee eroon siit pyritään.
Lapsi on lahja, ei itseoikeus,
silti abortti enemmän sääntö kuin poikkeus.
Saa mut pohtii itteni siihen asemaan,
tanssinko riemust vai alkasko masentaa.
Elämä sormien välissä kuin vettä,
tässä pitäs alkaa miettii eläkettä.
Koitetaan nyt päästä ensin kolmenkympin yli.
Kyllä mäkin haluun perheen ja (vaimon) syliin,
mut se näyttää monesta kulmasta maailmanlopulta.
Anna mulle aikaa älä hoputa.
Nuoruus pitää kokee se pitää elää,
ryömitään ja sitten kävellään.

Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
en osaa seistä paikoillaan.
Entä jos en ookkaan sillä tiellä, enkä,
kulje suuntaan,
jota multa odotetaan.
Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
on helppoo olla irrallaan.
4 x Irrallaan.