tää on taas näitä päiviä.. Kun vaan vois kadota johki, hävitä jonneki pimeään, ettei kukaan löytäisi.. Eikä kukaan enää valehtelisi, eikä pettäisi... Jäisi rumat sanat ja pahat teot sanomatta ja tekemättä.. Edes hetkeksi...
Tai olis ees jotain mikä turruttaa pään.. Jotain mikä turruttaa niin, että häviäisi koko pää... Tulis vaan pimeys...
Joo, onhan se hianoa, että tuntee jotain, mutta että pitääkö sitä kipua koko elämä olla?
no vitut... helpoimmalla pääsis, kun repis ranteet....
Mutta niin vittumainen kun olen, taidan sittenkin jäädä tänne kiusaan vielä vähäks aikaa porukkaa... sori!