nyt siitä vuosia jo on kun itkin kuutamoo, kuu on miehitetty itsekkin mä muuta oon, mä olen karvainen mies mä olen hautausmaa, mä oon siipirikko kuljen taaksepäin, mä olen menevä mies mä olen historiaa, mä oon siipirikko laput silmilläin, mä olen kasvoton mies mä pelkään paljastajaa.
se kuusikymmen luvun alku oli rautainen vaikka tyttö oli rinnoiltansa lautainen, niin siitä sanottiin Elvistä janottiin, ja niin limbon suuren ali kuljettiin, mun sormi ihoa sai ja vähän isommat nain, ja niin aivot maailmalta suljettiin ja sitten minäkin sain nyt koko maailmaa nain.
nyt aika pysähtynyt on ja katson kuutamoon, kaikki seisoo nyt mä mietin kylkiluuta oon, mä olen loputon yö mä olen kirjallisuus, mä oon Jeesus lapsi ilman Maariaa, mä olen aikojen työ mä olen raamattu uus, laulan yöhön ihan uutta aariaa, en pelkää historiaa mä olen hautausmaa.