Onneksi mulla on suuri syrän, ettei se lopu kesken. Kun tuntuu, että siitä on lähiaikoina viety liian monta palasta... </3
Ihan kauhea ikävä on, ja silmät aivan punaiset itkemisestä.
Toivon, että tein oikean ratkaisun.
En unohda elämäni miestä koskaan, niin rakas se on mulle.
Toivon vain sydämmeni pohjasta, että se saa parhaan mahdollisen ja ennen kaikkiaan rakastavan kodin. <3
Pahalta tuntuu, mutta toivottavasti se helpottaa jossain vaiheessa.
Ja iso kiitos äipälle tämän päiväisestä, ilman sitä en olisi pärjännyt... <3