Kun puhalletaan tulta
tähän
sammuvaan hiileen,
se savullansa meitä
tukehduttaa.
Ja jos vain muistellaan,
jäädään kiinni
ikuisuuteen.
Eikä eletä ollenkaan,
kaikki tämä vähäkin vain
tuhotaan,
rohkeempaa on luovuttaa.
Kyllä sinä muistat, kuinka
katse viiltelee.
Kyllä sinä tiedät, miten
lehdet putoilee.
Kaikki on jo nähty, siksi
pisteen nyt teen.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.
Kun nyt jutellaan,
voidaan hyvin katsoa
silmiin,
on nähty nämä seinät
ennenkin.
Mut ei saa koskettaa,
ne aamut meidät imee vain
kuiviin.
Ei tästä tule näin
valmiimpaa,
ehkä on jo aika irroittaa,
kai saa nyt luovuttaa.
Kyllä sinä muistat, kuinka
katse viiltelee.
Kyllä sinä tiedät, miten
lehdet putoilee.
Kaikki on jo nähty, siksi
pisteen nyt teen.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.
Kyllä minä tiedän, kuinka
kehomme kietoutuu.
Kyllä minä muistan, kelle
ihosi tuoksuu.
Jos tulevatkin vuodet
käsiimme
vain rikkoutuu.
En jaksaisi olla, anna mun
olla ja unohtaaÂ…
Näin viime yönä ihan ihme unta. Aamulla kun heräsin, niin oli ihan puusta pudonnut olo, kun tajusin näkeväni olevan unta. Nyt on ihan outo olo... En jaksaisi palata menneisyyteen...
"En jaksaisi olla, anna mun olla ja unohtaa...!" Et sellasta...