Juhlat on jo lopuillaan ja valon viiru aluillaan taivaalla
Liikaa on juotu
ja maailmaa paranneltu huolella
Tuoli on pehmeä, olen kai hetkeksi nukahtanut
Lähden sinua etsimään
Jotkut vielä tanssivat, tai väsyneinä toisiinsa nojaavat
Muistavatko lupaukset ne, jotka nyt toisilleen kuiskaavat
Aulassa valo on kylmä, se silmäni sokaisee
Sitten sunnuntain kellot soi
Kuulin sen toisesta huoneesta,
ettet enää rakasta minua
Oven läpi, kaikki näki
kuinka pieni nainen voi hetkessä hajota
Kuulin sen toisesta huoneesta
ettet enää rakasta minua
Oven läpi, kaikki näki
kuinka vahva nainen voi hetkessä hajota, kadota pois
Ovenkahva kädessäin polttaa
kuin tulessa olisi se
Uskalla en avata, juoksen vain itkien terassille
Ystävät säälien katsovat
miten ne tietävät jo
Miten yksin mä tiennyt en?
Nöyryytys kurkussa takin mä etsin
ja unohdan muut
Joku sulle kertoi
nyt kilttinä poikana viereeni tuut
Sinua katson ja sanon
kun muuta en sanoa voi
Kuule kuinka sunnuntain kellot soi