IRC-Galleria

sä yksin jätit minut huoneeseen,
mä itkin nimeäsi huutaen,
kun en saa sua milloinkaan,
sä yksin jätit minut huoneeseen,
ja poistuit oven kiinni sulkien,
unelmani rikkoen

kaikki kauniilta voi näyttää,
kun katsoo silmiin sinisiin,
sinä jatkoit omaa tietäs,
minä jäin haaveisiin

en mä sille mitään mahda,
kun aina sattuu sydämmeen,
aina kun sä kävelet vastaan,
mä palaan muistoihin uudelleen,

pelkkä vahinko vai tahallasi teitkö
etukäteen suunniteltu juttu, veitkö
tietämättäsi rauhan jonka omistin ennen
en osannut aavistaa että riistäisit hengen
veit mukanasi palan joka kuului vain mulle
kerro mitä nyt teen, toivon et varastetulle
tavaralle sä löytäisit hyvääkin käyttöö
en voi nostaa syytettä, ei mulla oo näyttöö
huomasko kukaan, voisko joku todistaa
että osa mun sieluu nyt sun seinää koristaa
pidätkö itellä vai annatko takas
ja sä vastaat julmasti sanomalla mulle 'rakas'
ei ollut ainakaan mun tarkoitus
että muuttuis kylmäveriseksi tämä post coitus
mä pyydän, rukoilen kun en voi sua pakottaa
palauta se mulle minkä tulit silloin ottaa

se oli murha, ehkä täysin turha
ja rikos jonka vuoksi sekosin
varas niistä kaikkein paras
oioi oioi


mietitkö valmiiksi vai etkö vain tiedä
ettei toisen omaa ilman lupaa noin voi viedä
mut ryöstit ja silti se tuntui hyvältä
puukotit rintaan, kaivoit liian syvältä
armahda mua, mä en enää jaksa
sulta se ei kovin paljoo vaivaa maksa
jos tuot puuttuvan palan, teet minut ehjäksi
sen sijaan että vampyyrin tavoin imet tyhjäksi
olen haavoja täynnä mutten vuoda verta
lupaan itselleni: tää oli vika kerta
kun oveni avaan ja lähelle päästän
tästä lähtien mä kaiken mulle vain säästän
tää oli ensimmäisen asteen murha, niin raaka
sinuna mä pelkäisin kun taivaanporteilla vaaka
punnitsee sun sydämen, se liikaa painaa
ei ois kannattanut viedä sitä multa, nyt oon vainaa

On yö ja loputtoman monta tähtilaivaa
Kulkee hiljaa yläpuolellani läpi taivaan
Aikaa on kulunu mutta mieltäni painaa
Ku unohdettii minkä etee yhes nähtii vaivaa
Se on varmaan tää pimeä mikä pistää miettimää
Joskus puoliunessa sun hahmon vieres vielki nään
Koitan halata mut sit katoat ilmaan
Tuuli kuiskailee korviini sun sanoja hiljaa

Silmänsä loistivat ennen kuin tähdet
hylkää nyt heti, jos mukaan sen lähdet
loukattu sydän ei armoa anna
jatkaa yksin vaan

Prinsessan kruunu on jäätä ja tuhkaa
ei enää koskaan rakkaus uhkaa
pettynyt ei sitä mukanaan kanna
enää milloinkaan


..Ei saa häntä ihmisiin luottamaan
ei suostu näyttämään tunteitaan
sen pelkää sattuvan liikaa,sydämeen…

Vannoit rakkauttas ekana iltana, siitä lähtien epäilin sun sanojas
jäin koukkuun sun lumoihin, pelkkään kuvitelmaan
ois pitäny lähtee ajoissa, sun teot ja sanat ei pitäny paikkaansa
kuitenkin uskoin valheisiin, sillä sun sylissä kaikki oli paremmin

eilen, vielä rakastit mua
eilen, tänään se tais unohtua
eilen, oot ensimmäinen jonka perään itken

Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan
niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan
nyt tahdon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat?
vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa?
ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan
ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa?
miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi
käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi
mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee
eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee
jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle
ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen
vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan
äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan
mietteiltä usein itseeni vietyy mä en saa uneen
ennen kuin tiedän hänen saapuneen on tähdet sammuneet

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua´..

Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.

Mun unta vartioit
Mut hyvälläkö vain
Tän huomion sulta sain

Niin paljon mulle toit
Ja viet sen sitten pois
Tää toisinkin olla vois

Sanat kauniitkin
Puolet elämää
Otat takaisin
Eikä mitään mulle jää

Pala taivasta lähtee
Oven mennessään sulkee
Ja sun katsees viimeinen
Niin palavasti rikkoo sydämen
Sinä lähdet, minä en

Se mitä mulle teet
On taivas toisinaan
Ja sitten taas hukutaan

Jos ollaan eksyneet
Ja valoa ei nää
Jää jälkeesi pimeää

Loppuun kuljettiin
Ei saa omistaa
Rakkaus suljettiin
Ja nyt kaikki mennä saa

Pala taivasta lähtee
Oven mennessään sulkee
Ja sun katsees viimeinen
Niin palavasti rikkoo sydämen

Tunsin sun rakkauden mut sua en

Mä sittaan alas avaan bissen sitten toisen
Kelaan et vaik olis mahdollist mä pois en
Suostuis mitään vaihtaa en ainuttakaan kokemusta
Hyvää tai huonoo koska ne just on tehny musta
Sen mitä mä oon mitä ääretön tarkottaa
Ei kukaan tai mikään este pysty meitsii rajottaa
On totta että välil jotuu liikaa paskaa vastaanottaan
Mut sen ei saa antaa laittaa sua niinku lasta konttaan
Hyvän vastakohta saa mut avaan uuden oluen
Mietin mis oon ollu beesis missä taas ollu en
On kaikkee tullu nähtyy ja tehtyy

Kun sä katsahdat minuun
mä lasken silmät kämmeniin
Ei, mä en anele, en kinuu
Sä lähdit pois siis olkoon niin

Nyt mä oon väsynyt, turta ja sekaisin
mä oon säälittävä rukka,
joka murheeseen uppoo eikä pääse pois
Mitä musta jää?
Kasa ikävää
Samantekevää

Ja mä vähenen, palelen,
mä haluun pois ja mä haluu en
Ilman sua ei oo mua
Ei ollenkaan
Mikset sä?
Ja miksen mä?
Miksei enää ikinä?
Ja ulkona, kaukana jäätyy maa
Mitä musta jäljelle jää?
Kasa ikävää
Samantekevää.