IRC-Galleria

Se kaikki saa sut vielä väsymään
Mut jos et välitä siitä
Mä tuun sun syliin ja jään
Mä olen kyllästynyt pelkäämään
Ja mä en välitä muusta
Mutta jos vain suostut mä jään

nyt tuli pimee ja vieläkin istun täällä
kelailen et mitä haluan tältä elämältä
paljon polkui, valitsenko oikeen
mitä käy jos siltä polulta poikkeen
en enää välitä pelätä
mitä elämä pitää sisällään
se on edessä
tai vana veressä
se tulee perässä
ei oo järkeä
ettei pelkkä ilo aina mieltä lämmitä

hemaisevan seksikäs pörröpää!

I'm sorry for blaming you for everything I just couldn't do
And I hurt myself by hating you
Somedays I feel broke inside but I won't admit
Sometimes I just want to hide 'cause it's you I miss
You know it's so hard to say goodbye when it comes to this

Kai muistat sen kun ensi kerran kohtasin sun
Kaikkee vannottiin, luvattiin ja suunniteltiin.
Suurin silmin niin me kauaksi katsottiin
Eikä uskottu että joskus kävisi niin
Että tiemme näin kulkisi toisia päin
Mä luulin, että tie ei meille liian kapea oo

Niin maailma muuttuu niin
Vaikken uskonut, että muuttuu usko ihmisiin
Ja yksin jäin, keskelle kaikkea jäin.
Poissa ystävyys vain tyhjyys käsissäin,
Ja kanssa tyhjyyden katkerien kyynelten
Me hyvästeltiin ja kaikki kaunis poissa on.

Niin paljon me teihin luotettiin,
Kanssas kyyneleet vaihdettiin,
Kai joku pyyhkii puukon sun matkallas
Jonka iskit mun unelmiin

Niin, maailma muuttuu niin vaikka pahalta tuntui
Se kaikki mennyttä on, ja helpompaa
Meille kaikille helpompaa on kun erottiin
Ja voin kaiken unohtaa
Ja sylini on sulle avoinna kuin silloinkin
Kun ensi kerran kauan sitten kohdattiin

Kauan aikaa sitten annoit hänelle huoneesi avaimen,
yksinäisyyteesi päästit sisään uuden ihmisen,
hän kanssas kantoi kaksoisvuoteen yksiöösi sisään,
kaiken annoit rakkaudelle mut saitko siltä mitään.

Nyt hän vain nousi uuteen junaan sanomatta sanaakaan,
hän antoi sulle avaimensa ja vaihtoi uuteen paikkaan,
et ymmärtänyt häntä, hän ei katsonut edes silmiin,
vasta aamulla heräsit todellisuuteen jota pelkäsit aina niin.

Unelmat kuin savuna ilmaan katoaa.
En tahtois jäädä tähän enää hetkeksikään roikkumaan.

En vielä oo valmis, suhteisiin pitkiin
En vielä oo valmis, mä liikaa silloin itkin
iloitsin, hymyilin, rakastin, vihasin
ja edelleen kelaan mikä sen pilasi


haluun rakkauden takas, sen minkä menetin
kun mä itse sorruin johonkin hölmöön tunteiden peliin
mä pyydän sitä aina anteeks, rakkaus viiltää mun ranteet
tajusin sen vasta sitten kun mä menetin sun katseen
ja sen kosketuksen hellän sen vielä kokisimpa kerran
haluaisin takas meidän aikaan pyydän vielä sen verran
yhteisii tavaroita ja kaikkee susta mielessäni pyöritän
en voi unohtaa sua ikinä, anteeks että mä tyrin tän

sä yksin jätit minut huoneeseen,
mä itkin nimeäsi huutaen,
kun en saa sua milloinkaan,
sä yksin jätit minut huoneeseen,
ja poistuit oven kiinni sulkien,
unelmani rikkoen

kaikki kauniilta voi näyttää,
kun katsoo silmiin sinisiin,
sinä jatkoit omaa tietäs,
minä jäin haaveisiin

en mä sille mitään mahda,
kun aina sattuu sydämmeen,
aina kun sä kävelet vastaan,
mä palaan muistoihin uudelleen,

pelkkä vahinko vai tahallasi teitkö
etukäteen suunniteltu juttu, veitkö
tietämättäsi rauhan jonka omistin ennen
en osannut aavistaa että riistäisit hengen
veit mukanasi palan joka kuului vain mulle
kerro mitä nyt teen, toivon et varastetulle
tavaralle sä löytäisit hyvääkin käyttöö
en voi nostaa syytettä, ei mulla oo näyttöö
huomasko kukaan, voisko joku todistaa
että osa mun sieluu nyt sun seinää koristaa
pidätkö itellä vai annatko takas
ja sä vastaat julmasti sanomalla mulle 'rakas'
ei ollut ainakaan mun tarkoitus
että muuttuis kylmäveriseksi tämä post coitus
mä pyydän, rukoilen kun en voi sua pakottaa
palauta se mulle minkä tulit silloin ottaa

se oli murha, ehkä täysin turha
ja rikos jonka vuoksi sekosin
varas niistä kaikkein paras
oioi oioi


mietitkö valmiiksi vai etkö vain tiedä
ettei toisen omaa ilman lupaa noin voi viedä
mut ryöstit ja silti se tuntui hyvältä
puukotit rintaan, kaivoit liian syvältä
armahda mua, mä en enää jaksa
sulta se ei kovin paljoo vaivaa maksa
jos tuot puuttuvan palan, teet minut ehjäksi
sen sijaan että vampyyrin tavoin imet tyhjäksi
olen haavoja täynnä mutten vuoda verta
lupaan itselleni: tää oli vika kerta
kun oveni avaan ja lähelle päästän
tästä lähtien mä kaiken mulle vain säästän
tää oli ensimmäisen asteen murha, niin raaka
sinuna mä pelkäisin kun taivaanporteilla vaaka
punnitsee sun sydämen, se liikaa painaa
ei ois kannattanut viedä sitä multa, nyt oon vainaa