Ohoh onpas tää aika menny nopeesti... on jo maaliskuu.
Vielä hetki sitten oli joulu. Siitä se alko eikä tunnu loppuvan...
Ne pisti mut psykologille.... ei siitä oo hyötyy, pahentaa vaa asioita.
Joka kerran lyödään uus aikalappu käteen. "Nähdään sillon sitte!"
Joulusta asti oon siellä käyny enkä vieläkään saa lopettaa siellä käymistä...
Olenko mä tosiaan sekoomassa? Ykskin päivä kun olin lenkillä, sato
lunta hiljalleen ja olin ajatuksissani. Ku havahduin ni huomasin et
tasapainottelen joen sillan kaiteella. Mä tein se vaan puoli tietosena asiasta.
Sanokaa joku kuka vois auttaa mua!?
Auttakaa joku mua!
Mä en jaksa yksin : /
Yksinäisyys voi koituu kuolemaks.
Muistakaa pitää huolta ystäväpiiristänne,
älkääkä antako kenenkään horjuttaa sitä!
Älkää edes vaikka henkilö olis teille maailman
tärkein ja rakkain. Mitkään tunteet ei kestä ikuisesti.
Ei ainakaan mun kohdalla.