Puoli vuotta sitten tähän aikaan ihmettelin uutta ihmettä joka oli käärönä sylissäni. Rakastin häntä jo ensi katseella ja tiesin etten hänestä tule päästämään irti koskaan. ♥ Voih... Mihin tämä aika on mennyt ja miksi se kuluu näin nopeasti? :/ Enää puoli vuotta kun Miia on jo vuoden ja kasvaa kasvamistaan. ♥ Liian nopeasti vain..
Huomaa että olen kasvanut aikuisemmaksi ja alkanut todella ajattelemaan. Mitä tekisinkään ilman tuota tyttöä joka tuo sateiseenkiin päivään auringon paisteen ja lämmittää mun sydäntä ku muuten olisikin kylmä? En osaa edes kuvitella. <3
Sain jopa pitkästä aikaa oman itsenikin takaisin. On pinkkimustat hiukset taas ja nenäkoru. <3 Miiaa ei haittaa miltä näytän, tiedän sen koska kuitenkin hänen äitinsä olen. Pääasia on että Miia oppii näkemään ja hyväksymään erilaisia ihmisiä .<3 Sehän tässä on tarkoitus.
Huokaus. "Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää kun maailma tarjoo kaikkein parastaan ? " <3