Silmiin sattuu, se tosin on kaikille vastaan sattuneille tietysti tullut selväksi. Ja jos en sitä ihan kaikille ole muistanut mainita, niin sen voi päätellä siitä, että ne verestää tosi nätisti. Että oli mikroskooppi kiva laite, varsinkin kun kukaan ei opeta, miten sitä pitää käyttää. Tunsin itseni maailman viheliäimmäksi lusmuksi, kun minulla on muutakin elämää kuin opiskelu. Ja sitten minua pidetään aivokääpiönä. Ja sitten tajusin taas sen, että en aio olla koskaan työskennellä tuossa laitoksessa.
Biomolekyylit ei napannut (taaskaan) yhtään... Koskaan silmiin sattui, en lukenut vaan jumppasin. Mutta nyt taidan vielä hetken yrittää, kun simmut on huilinu....
Minne katosi eilisen ah niin ihana hyper-aktiivisuus?