Podin huonoa omatuntoa eilisen, ja sitten ylitin itteni lukemalla Celliä 50 sivua. Nyt luin jo melki puolet tän päivän tavotteesta, on vaan pakko välillä pitää taukoa tai alkaa proteiinit ja vesikkelit hyppiä pitkin ja poikin ajukoppaa (niinkun nyt muka pysyisin kärryillä).
UniXit on ihania ja sitten häiriköin Jattaa vielä ruokatunnillakin pommittamalla sitä viesteillä, harmi ettei se onnistunut toivotulla tavalla.
Tarvis mennä parturiin, mutta en jaksa. Tarvis käydä kaupassa, mutta on huono ilma. Pitäis lukea, siihen tää ilta sitten meneekin. Tylsää... Jos en pääse solubilsasta läpi lohdutan itseäni JOKA TAPAUKSESSA kaikella mitä olen luvannut itselleni palkinnoksi, jos pääsen siitä läpi. Mikä logiikka!
Voi miksi toisilla on vaan kaksi päivää koulua?