IRC-Galleria

Mietin miten päääsen
pois. Voi, jos täältäkin
pakotie ois. Huusin apua
ei kukaan ymmärtänyt.
Näkivät kyyneleeni
sanoivat pikkuinen sä
oot väsynyt. Mä juoksin,
juoksin, törmäsin seinään.
Jäin yön mustaan syleilyyn.
Pelkäsin, tärisin, olin niin
pieni keskellä kaikkea
tätä pahaa maailmaa.
Nukahdin nyt enkä
koskaan enään herännyt

Pahaa mä sulle tahtonut en, silti mä tein sulle sen.
En tahtonut sun olevan onneton silti sun sydän nyt
särkynyt on.
Rakas anna mulle anteeks, sun kanssa mun oli hyvä
olla. Mutta kun susta vain tuntui ain et sä oot täys
nolla.
Mä tästä maailmasta selviä en, mulle annettiin
mahdollisuus mä tuhosin sen. Mua ei vaan luotu lentämään.
Nyt ymmärrän sen ja paljon enemmän. Tää maailma opetti
mulle sen.
Mä toivon et me viel tavataan ja silloin myöskin kovasti
halataan. Siihen asti hyvästi rakas, sua mä en enään ikinä
saa takas.
En tahtonut satuttaa. Kulta silti sun sydän on palasina
kuin särkynyt kristallilasi. Mä en vaan voinu muuta. Itkin
itseni uneen, pitkin siltaa kävelin ja putosin. Aamuisin
mua ei saanut heräämään, hei kulta tähän mä jään.

-Näkemiin ♥

Sä yritit antaa mulle syyn jaksaa huomiseen.
Mut anna mulle anteeks jos en enää jaksa huomiseen.
Mä yritin kyl ymmärtää, mutta kun lupauksia
petetään siitä aina jälki jää.
Oi jos lämpö viel mussakin ois,
voisin sulkee silmät jos tuska ja kylmä menis pois.
Tuntea taas lämmön kosketuksen.
Leikkiä yksin et kaikki taas hyvin ois.
Et muakin rakastettais, muakin kaivattais.
Yön hämärässä lipuisin pois,
toivoen että mullekkin rauhan satama jossain kaukaa ois.
Tottakai olis parempi, että sä olisit siel vastassa rakas.
Mutta tiedän kun susta irti päästän en sua saa takas.
Leikin perhosta liian kauan, laina siivillä.
Kunnes tajusin ettei ne aidot oo, pelkät keino vedokset vain.