IRC-Galleria

Voi jee huomenna kouluun taas mätäneen :D
No taas on viikko kestettävä!
Siinä se... Ja sit taas vikkoo ja taas... :D
Kaikki aikanaan D:

Kesä loppuu se on sääli. Ihan ku se olis vasta alkanu ja nyt
jo se loppuu. Lehdet kellastuu ja koulut alkaa.
Ei voi mitään. On vaan jaksettava. Täysillä.

Jee jee jee :D Huomenna Hesaan ja siellä sitten kaikkee kivaa :D
Jes jes jee :D Vitsit ku on hauskaa :D Hih hii :D
No okei myönnän liiottelin :'D

Ulkona sataa vettä, mietin milloin sade loppuu.
Jossei se lopu koskaan niin mitä tapahtuu.
Onko huominen vai unelma.
Vai onko se tämä päivän totuus.
Entä jos ei sataisikaan vettä.
Kuolisimmeko.
Keksisimmekö toisen keinon selviytyä.
Oltaisiinko tämä tulevaisuus enään huomenna.
Vaan poistettaisiinko meidät siitä.
Hmm. Niin paljon voi miettiä.
Mutta niin vähään kuitenkaan saa vastauksen.
Mietin, että miksi näin on ja tajuan että koko ajan
vain kehitän uusia kysymyksiä.
Emme kai koskaan voi lopettaa miettimisen kehää.

Toivo et joku rakastais.
Etten jäis yksin.
Olin niin peloissani ja pieni.
Toivoin vain et tulisit.
Mut pois veisit.
Sanoisit: "Pikkuinen sä oot
rakastettu. Koska olen kanssasi
nyt ja aina."
Silmäni suljin tämän unen nään
ja nään kukaan ei enään milloinkaan
pyydä mua heräämään.

-Kiitos siitä ♥

Mietin pitkään mitä tekisin.
Mä en vaan voinu enää jäädä.
Elämäni virheiden määrä, se taakka
kulki mun mukana, sydämes.
Mä suljin silmät toivoin sun kuulevan,
olevan mun lähellä, tukevan.
Sä olit poissa.
Sä olit jättänny mut.
Mä en vaan nähny mitään syytä
jäädä, älä syytä ittees. Mä olin vaan niin
heikko. Mun siivet ei enään kantanneet,
ne ei kantanneet enään yhtäkään lentoo.
Sä olit poissa silti aina mun sydämessäni.
Jos mä jotain hyvää tässä maailmasssa näin.
se oli sä. Mutta mä sutkin kadotin,
läheltäni karkotin.
Veit mukanasi lämmön, mulle jäi vain kylmä ja vilu.
Mä rakastin sua aina parhaani mukaan, mutta
silti mä epäonnistuin.
Mä uskoin meidän rakkauteen kuin loputtomuuteen.
Nyt kun se on loppu mulle ei jäänyt mitään.

-Rakastan sua aina ♥

Mietin miten päääsen
pois. Voi, jos täältäkin
pakotie ois. Huusin apua
ei kukaan ymmärtänyt.
Näkivät kyyneleeni
sanoivat pikkuinen sä
oot väsynyt. Mä juoksin,
juoksin, törmäsin seinään.
Jäin yön mustaan syleilyyn.
Pelkäsin, tärisin, olin niin
pieni keskellä kaikkea
tätä pahaa maailmaa.
Nukahdin nyt enkä
koskaan enään herännyt

Pahaa mä sulle tahtonut en, silti mä tein sulle sen.
En tahtonut sun olevan onneton silti sun sydän nyt
särkynyt on.
Rakas anna mulle anteeks, sun kanssa mun oli hyvä
olla. Mutta kun susta vain tuntui ain et sä oot täys
nolla.
Mä tästä maailmasta selviä en, mulle annettiin
mahdollisuus mä tuhosin sen. Mua ei vaan luotu lentämään.
Nyt ymmärrän sen ja paljon enemmän. Tää maailma opetti
mulle sen.
Mä toivon et me viel tavataan ja silloin myöskin kovasti
halataan. Siihen asti hyvästi rakas, sua mä en enään ikinä
saa takas.
En tahtonut satuttaa. Kulta silti sun sydän on palasina
kuin särkynyt kristallilasi. Mä en vaan voinu muuta. Itkin
itseni uneen, pitkin siltaa kävelin ja putosin. Aamuisin
mua ei saanut heräämään, hei kulta tähän mä jään.

-Näkemiin ♥

Sä yritit antaa mulle syyn jaksaa huomiseen.
Mut anna mulle anteeks jos en enää jaksa huomiseen.
Mä yritin kyl ymmärtää, mutta kun lupauksia
petetään siitä aina jälki jää.
Oi jos lämpö viel mussakin ois,
voisin sulkee silmät jos tuska ja kylmä menis pois.
Tuntea taas lämmön kosketuksen.
Leikkiä yksin et kaikki taas hyvin ois.
Et muakin rakastettais, muakin kaivattais.
Yön hämärässä lipuisin pois,
toivoen että mullekkin rauhan satama jossain kaukaa ois.
Tottakai olis parempi, että sä olisit siel vastassa rakas.
Mutta tiedän kun susta irti päästän en sua saa takas.
Leikin perhosta liian kauan, laina siivillä.
Kunnes tajusin ettei ne aidot oo, pelkät keino vedokset vain.